Alussa oli joki, lahti ja kauppala. Kauppala oli Espoo, lahti Finnoonlahti ja joki Finno (Finnå).

Ruovikkoinen Finnoonlahti sijaitsi Espoon kauppalan eteläosassa. Lahteen laski (ja laskee edelleen) Finnoonpuro – tai joki, joksi sitä aiemmin kutsuttiin. Vielä 60-luvun alussa puron yläjuoksulla – niinkin pitkällä kuin nykyisessä Kukkumäessä – oli mahdollisuus uida ja kalastaa.

Kasvava kauppala ja sittemmin kaupunki tarvitsi laitoksen asukkaidensa jätevesien käsittelyyn. Paikaksi valittiin arvottomaksi jättömaaksi koettu Finnoonlahti. Lahti pengerrettiin ja sen tuloksena syntyivät altaat, jotka alkuaan toimivat puhdistamon saostusaltaina. Nyttemmin altaat toimivat vain puskurina häiriötilanteissa ja sade-ja lumen sulamisvesien osalta.

 

Myöhemmin Espoon Sähkö (nyttemmin Fortum) rakensi alueelle kivihiilellä toimivan voimalaitoksen, jonka polttoainepohjaa täydennettiin myöhemmin maakaasulla. Kaupungistuva Espoo tarvitsi maata rakentamiseen ja nimenomaan kaupunkimaisen ympäristön rakentamiseen. Rakentamisen tieltä siirretty maa-aines toimitettiin osin Suomeojalle. Osa altaista täytettiin täällä muualta tuodulla maa-aineksella. Luultavasti tämä on osasyynä erikoisen kasviston syntymiseen – ituja on tuotu eri puolelta Espoota sekä kulttuuri- että luonnonympäristöstä. Ja näin alkoi vahingossa ekologinen kokeilu.

 

Espoon rakentaminen ja asfaltoituminen merkitsi suurta muutosta Finnoonpuron virtaamassa. Luonnollisten puskureiden häviämisen seurauksena puro tulvii sekä keväisin että sateisina jaksoina. Puro purkautuu altaiden viereiselle niitylle. Näin tekee myös kaksi pientä Matinkylän suunnalta tulevaa puroa, jotka kuljettavat sade- ja sulamisvesiä. Tämän vuoksi niitty on suosittu kahlaajien ja muiden pohjoiseen muuttavien lintujen levähdyspaikka. Läheinen ratsatuskoulu käyttää osaa niitystä laiduntamiseen – tämä on lisännyt linnuston monipuolisuutta. Tulvaniitty on aito luhta luhtalajeineen sekä linnuston että kasviston osalta.

Linnuston lisääntyessä altaille rakennetiin kaksi lintutornia ja altaita kiertavä polku opastauluineen. Polulta ja torneista pääsee lintuja tarkkailemaan lähempää kuin tavallisesti on totuttu. Päälajeja voi havainnoida jopa ilman kiikareita. Tämä merkiittävä seikka opetuksen ja koulutuksen kannalta.

Alueen eteläpuolella on Suomen suurin pienvenesatama ja tulvaniityn itäpuolella toimii mainittu ratsastuskoulu. Joten alueen merkitys ulkoilulle ja virkistystoiminnalle on luonnon seuraamista huomattavsti laajempi.