Edelleen koleata – Viikko 18/2021

Jälleen yksi kolea viikko. Lämpötila pysyi sitkeästi alle kymmenen asteen. Hyönteisiä ei juuri lennellyt. Västäräkkikin ihmetteli ruderaatin sorakasan päällä, mihin ovat kaikki hyönteiset kadonneet. Ei ole kukkakärpäsiä, ei maamehiläisiä, ei perhosia eikä sudenkorentoja.

Joitakin erikoisia vieraita kuitenkin nähtiin lintualtailla: pikkulokkeja ja suokukko. Pikkulokki muistuttaa naurulokkia, mutta on hieman pienempi ja sen pää on pikimusta, ei ruskea. Myös siipien alapuoli on melko tumma. Suokukko oli läpikulkumatkalla. Etelä-Suomessa laji esiintyy hyvin vähälukuisena, mutta Pohjois-Suomen suoalueilla se on jo yleisempi. Suomessa pesimäkannaksi on arvioitu 5 000–8 000 paria ja laji on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.

Esa Mälkönen:

Poikkeuksellisen komea haloilmiö näkyi auringon ympärillä äitienpäivänä puoli neljän kieppeillä. Mukana olleella lintukuvausoptiikalla ilmiön vangitseminen kokonaan oli mahdotonta teleobjektiivin kapean kuvakulman vuoksi, mutta kännykän laajakulmalinssi pelasti tilanteen. Haloilmiö syntyy, kun auringon valo (tai kuun valo) sopivissa olosuhteissa taittuu taivaalla leijuvista jääkiteistä.

Keväisin voi joskus nähdä kirjavia edelliskesän poikaspukuisia lokkeja. Normaalisti nuoret lokit jäävät talvehtimisalueelleen Keski-Eurooppaan myös koko seuraavaksi kesäksi ja palaavat Suomeen vasta toisena kesänä aikuispukuisina ja sukukypsinä. Mutta aina silloin tällöin joku nuori erehtyy palaamaan, käytännössä käymään, jo yksivuotiaana. Altailla on jonkin aikaa ollut ainakin yksi tällainen poikaspukuinen naurulokki, ja viikonloppuna näkyi myös poikaspukuinen pikkulokki.

Mehmet Cadiroglu:

Lintualtaan vedessä elää surviaissääsken toukkia. Aikuisvaiheessa ne nousevat veden pinnalle ja lähtevät lentoon, jos linnut eivät ehdi ensin. Sääsket muistuttavat hyttystä, mutta ne eivät pistä ihmistä. Koiraiden tuntosarvet ovat sulkamaisia ja naaraiden nauhamaisia ja niillä on pitkät jalat. Suomessa elää yli 600 lajia. Sääski munii veden pinnalle ja munat vajoavat pohjaan. Altaalla voi nähdä naurulokkien, tiirojen ja pikkulokkien nappaavan lentoon lähteviä sääskiä taitavasti lennosta, ennen kuin sääsket ehtivät elämänsä ensimmäiselle lennolle. Naurulokit kuitenkin syövät niitä yleensä uiden.

Nokikanojen käyttäytyminen on erikoista. Ne eivät kaunistele. Ne ovat tosikkoja eivätkä romantikkoja kuten joutsenet ja uikut. Kerran nokikana oli ruokailemassa rannan tuntumassa, kun kaukaa lähestyi vauhdilla toinen nokikana. Oli selvää, että kohta jotakin tapahtuisi. Oletin, että toinen karkottaa toisen omalta reviiriltään, mutta vauhdilla tullut nokikana hyppäsi toisen selkään, paritteli sen kanssa ja meni sitten menojaan. Toinen poistui eri suuntaan. Olen kuitenkin nähnyt nokikanan sukivan toista, ja toinen näytti nauttivan siitä kovasti. Nokikanat ovat jotenkin arvaamattomia.

Eteläpolun varrella voi nähdä ensimmäisiä voikukkia ja puron mutkan lähellä rentukat puhkeavat pian kukkaan.

Jukka Ranta:

Koleuden takia kukkien esiintulo on ollut hidasta. Tallitien metsän mukulaleinikkiniityllä muutama ensimmäinen kukka tuli esiin huhtikuun alun lämpimällä viikolla. Sen jälkeen kaikki pysähtyi, yksittäisiä kukkia siellä täällä, lehdet edelleen aika pieniä. Mukulaleinikkiniityn ja metsän läpi kulkevan kävelytien välissä kasvava imikkä on tullut kylmästä huolimatta esiin. Kasvusto on suhteellisen laaja. Imikkä on lemmikkikasvi, jonka esiintyminen painottuu Etelä- ja Keski-Suomeen. Tallitien metsän valkovuokkoniitty on parhaimmillaan, entisajan malliin juuri äitienpäiväksi.

Puista ja pensaista pihlaja on nupulla samoin kuin terttuselja. Kuvissa on erikoinen pajukukinto. Täytyy odottaa lehtien puhkeamista, jotta voi tarkistaa onko kyseessä koripaju eli kapealehtipaju. Läntisen kävelytien reunalla kasvaa komea kortekasvusto.

Viikkoraportin kokosi Helmut Diekmann