Edelleen sydänkesän tunnelmaa – Viikko 31/12

Sään puolesta viikko oli kuin kuluva kesä pienoiskoossa: sadekuuroja, ukkoskuuroja ja sitten välillä aurinkoa ja kesäisen lämpöisiä päiviä. Yhtäkaikki: kasvi- ja hyönteismaailma viestittivät sydänkesän tunnelmia.

Tommi onnistui kuvaamaan ritariperhosen, joka viime kesänä jäi havaitsematta. Lanttuperhosia (mahdollisesti myös muita valkoisia – etäältä vaikea todeta) lentää runsain mitoin – toinen sukupolvi lienee ilmaantunut lentelemään. Kulunut kesä on ollut elokorentojen kesä. Huomattavan paljon verrattuna viime kesään – ja edelleen niitä on runsaasti. Myös tytönkorentoja on edelleen paljon.

Olemme sanoneet, että Suomenoja yllättää uudelleen ja uudelleen. Viikon erikoisuus on karhunköynösniitty. Karhunköynös on lyöttäytynyt yhteen vuohenputken ja maitohorsman kanssa ja muodostaa kumpuilevan niittymaiseman. Näky on aika erikoinen. Peltopähkämö kasvaa luhtaniityllä. Jänönsalaattia on täyttömaalla, jossa on myös pienikukkaista, nuijaluotista horsmaa – jää asiantuntijan tehtäväksi ratkaista onko kyseessää suo-, amerikan- vaiko lännenhorsma.