Ensimmäinen nokikana – kevät kuitenkin myöhässä. Viikot 10-13/2023

Kuva: Tommi Heinonen.

Suomenojan altaat olivat vielä maalis-huhtikuun vaihteessa jäässä, vain puro oli sula. Sinisorsien lisäksi ensimmäiset telkät ja nokikana pistäytyneet. Alueen meren puolella näkynyt sulissa ja jäänreunoilla mm. joutsenia, hanhia, tukkasotkia ja naurulokkeja

Kuvaajat kommentoivat havaintojaan:

Jukka Ranta:
Jälleen sään puolesta erikoinen ja vaihteleva kuukausi. Maaliskuu alkoi lumisena ja suhteellisen kylmänä ja sitten tuli lämmin jakso ja lumi suli. Ruttojuuria tuli paljon esiin ja kasvoivat jo aika isoiksi. Lepän hedenorkot lupailivat siitepölykauden alkamista. Päättyneen viikon alussa tuli lumimyräkkä ja maisema oli taas talvinen. Ruttojuuret jäivät lumen alle ja lepän norkot olivat taas ruskeita.

Olen paljon kuvannut roikkuvia jäkäliä, kuten kuvissa olevaa valkohankajäkälää, koska ne ovat ”kuvauksellisia”.  Kuitenkin alkoi vaivaamaan, mitä ovat puiden rungoilla olevat erimuotoiset jäkälät. Saattavat kasvaa ympyränä, sileänä ja matalana ja osalla on sienimäisiä nystyröitä.  Piti alkaa tutkimaan. Hyvä apu oli laji.fi sivustosta (https://laji.fi/taxon/MX.67103). Suurin osa on karttajäkäliä. Niitä on todella paljon. Tyypillinen on kuvissa oleva pyöreä ja matala jäkälä. Keltainen on haavankeltajäkälä, ei siis karttajäkälä, ja siinä sienimäisiä nystyjä.

Myös kääpiä on Suomenojalla paljon. Myös niiden tunnistaminen on haasteellista. Kuvissa pökkelökääpä (englanniksi birch polypore), joka kasvaa yleensä koivuilla. Toinen on kantokääpä. Kasvaa lähes kaikissa Suomen puulajeissa.

Ennen sään kylmenemistä oli Nuottalahdella pieniä sulakohtia, joissa joitakin lintuja. Harmaalokit lentelivät myös altaan yläpuolella.

Tälläkään talvikaudella ei vältytty ilkivallasta. Yksi telineistä on pahasti rikottu.

Tommi Heinonen:
Aamulla kun herää, piti maaliskuussa katsoa ikkunasta, onko kevät vai talvi? Sään ja lämpötilan vaihtelut olivat niin suuria.
Nuottalahti ehti sulamaan lähes kokonaan ja muuttolinnut saivat hyvän levähdysalueen. Mutta kireät yöpakkaset muuttivat jälleen tilanteen. Jokisuun sula oli välillä muutaman neliömetrin kokoinen ja linnut kaikonneet muualle. Olivatkohan palanneet takaisin lämpimiin vesiin.
Etelän ruttojuuri sitkeästi jatkoi kasvamistaan vaikka välillä päälle tuli lähes 20 cm lunta.

Paul Stevens:
Jakson viimeisenä päivänä 2. huhtikuuta naurulokit saapuivat Nuottalahden jäälle. Merijää on sulamassa vauhdilla, muuta vielä on ohut jääkerros avoimen meren reunalla. Siellä pieni naurulokkiparvi lepäili ennen kuin ne jatkoivat matkaansa. En tiedä mihin ne menivät, mutta eivät menneet altaille, jotka ovat vielä umpijäässä. Jakson loppuvaiheessa Nuottalahden vedessä oli myös kyhmyjoutsenia, tukkasotkia, merimetsoja ja pari merilokkia.

Viime vuonna harjoittelin luontovideointia. Lopputulos on 15 minuutin video, joka on esillä YouTubessa https://youtu.be/XqH0kZzZ11o . Sitä voi katso odottaessa jään sulamista ja lintujen saapumisen tänä keväänä.

Altaiden etelärannalla halkihelttasieni kasvaa yhdessä koivussa. Se on kääpämäinen ruskolahottaja, joka esiintyy Etelä-Suomessa ja on pikkuhiljaa leviämässä pohjoisemmaksi. Halkiheltta on Wikipedian mukaan maailman yleisin sieni ja se kasvaa jokaisella mantereella paitsi Antarktiksella.

Helmut Diekmann:
Maaliskuun 21. päivänä halusin tarkistaa, lentääkö lintualtaiden ympäristössä jo vuoden ensimmäisiä perhosia: talvihorroksesta heränneitä nokkosperhosia tai juuri kuoriutuneita koivutyttöperhosia. Niitä en ole nähnyt. Sen sijaan löysin värikkään kärpäsen: Elgiva cucularia. Sen toukat loisivat makean veden kotiloissa. Suomessa tästä lajista on tehty 218 havaintoa, eli se on melko harvinainen.

Tämän raportin koosti Esa Mälkönen. Huhti-toukokuun ajan raportti ilmestyy joka maanantai!