Joulukuu oli harmaa ja tuhruinen, mutta lämmin. Kokonaisuudessaan vuosi 2020 oli kaikkien aikojen lämpimin vuosi sekä Suomessa että pääkaupunkiseudulla. Yöpakkasia tosin oli, ja niiden jälkeen allas sai jääpeitteen joulun tienoilla.
Jukka Ranta arvelee, että lämmin syksy ja alkutalvi saivat pajujen aikataulun sekaisin: ”Pajut tuntuivat elävän maaliskuussa. Valkoista tuli paljon esille suomujen alta.”
Tommi Heinosen mielestä pajunkissojen ennenaikainen avautuminen on merkki ilmastonmuutoksesta. Pajujen lisäksi Tommi on tarkkailut Nuottalahden harmaahaikaroita: ”Harmaahaikaroiden puuttuminen syksyllä Nuottalahdelta ihmetytti, mutta joulun pyhinä ne saapuivat hylätyille laitureille ja nauttivat ensilumesta muiden sinnittelijöiden kanssa.”
Esa Mälkönen teki havaintoja yhdistyksemme ruokintapaikalla:
”Vähälumisena ja lauhana alkutalvena linnut ovat löytäneet hyvin ravintoa luonnosta, mikä on näkynyt metsäruokinnoilla normaalia pienempinä lintumäärinä, niin myös Suomenojan talviruokintapaikalla. Siellä elelevä punarinta näyttää selvinneen toistaiseksi oikein hyvin. Punarintoja talvehtii leutoina talvina Suomessa tuhatkunta. Laji on runsastunut viime vuosikymmeninä, sopeutunut urbaaneihin lähiympäristöihin ja kasvatusmetsiin. Punarintoja pesii maassamme jo 2–2,5 miljoonaa paria, noin kolminkertaisesti mitä 50 vuotta sitten.
Metsämyyrillä oli useimmissa osissa maata 3–4 vuotisen runsaussyklinsä aallonpohja viime keväänä ja alkukesänä, mutta nyt kanta näyttää pikkuhiljaa runsastuvan. Parhaina vuosina niitä arvioidaan kipittävän Suomessa jopa 300 miljoonaa, huonoina vuosina ehkä kymmenesosa siitä. Nyt Suomenojan talviruokintapaikalla voi satunnaisesti nähdä metsämyyrän, mutta kaukana ollaan parhaista vuosista.”
Tässä vielä lisää Jukka Rannan havaintoja kasvien maailmasta:
”Orjanruusussa oli vuoden vaihteessa enää pari kiulukkaa jäljellä. Syöty vaiko pudonneita? Iharuusun piikkiset kiulukat ovat tallella, tosin aika ryppyisiä jo. Ruokintapaikalta löytyi keltahytykkä, hyytelösieniin kuuluva lahottaja. Oli kaatuneen puun rungolla.”
Mehmet Cadiroglu joulukuun kuvaussäästä:
”Ei ole paljoakaan kerrottavaa joulukuusta kuin hämärää, synkkää ja valokuvaajalle hyvin tuttua keskiharmaata. Kuvani ovat tammikuun 3. päivästä, jolloin satoi vihdoin lunta, joka toi maisemiin kauneutta, valoa ja myös hiljaisuutta. Päivät ovat alkaneet pidentyä ja mennään kohti ihanaa kevättä.”
Viikkoraportin toimitti Helmut Diekmann