Harmaita päiviä – Viikot 49–50/2018

 

Talvi saapuu empien. Marraskuussa lintuallas ja sen itäpuolella virtaava Finnoopuro ehtivät jo kertalleen jäätyä, mutta kun joulukuun alussa lämpömittari kipusi muutamina päivinä 5–6 plussa-asteeseen, jääpeite suli taas.

Esa Mälkönen kertoo: ”Heti kun puro muutamana leutona päivänä suli, sinisorsat palasivat. Ne tekevät joka päivä tarkistuslentoja ja laskeutuvat, jos purossa on sulaa. Puro on niiden kannalta suojaisa ja ruokaisa paikka.”

Myös Paul Stevens on tehnyt sinisorsia koskevia havaintoja: ”Finnoopuron sillalta näin monta sinisorsaa purossa. Kun polkupyöräilijä ajoi sillan yli, sillan alla olevat sorsat säikähtivät ja pelmahtivat lentoon.”

Lintualtaan liepeillä kasvavat talventörröttäjät tarjoavat monille linnuille syötävää. Punatulkuille pietaryrtin siemenet näyttävät maistuneen. Urpiaiset vuorostaan hakevat ruokaa leppien siemennorkoista. Suomenojan ja Nuottalahden rantametsiköissä riittää leppiä, ja urpiaisten parvissa saattaa olla jopa 30 lintua kerrallaan.

Vilskettä riittää myös yhdistyksemme läheisessä metsikössä sijaitsevalla linturuokintapaikalla. Esa kertoo: ”Kanahaukka käy päivittäin linturuokintapaikan tuntumassa useampaan kertaan. Se ei tavoittele pieniä tiaisia vaan lähinnä oravia ja mustarastaita. Sunnuntaina sen nähtiin iskevän aivan ruokinnan keskelle, mutta sillä kertaa rastas ennätti viime tipassa pakenemaan kaatuneen kuusen oksien suojaan. Haukan hyökkäyksen jälkeen ruokintapaikka hiljenee täysin, mutta usein jo viiden minuutin päästä ensimmäiset linnut palaavat.

Metsämyyriä voi nähdä ruokintapaikan tuntumassa useita. Osa varastoi ruokaa, ja erityisen ahkeran yksilön voi nähdä hakevan peräperää kolmekymmentäkin kertaa siemeniä ja pähkinöitä, jotka kuljettaa poskessa useamman metrin päähän koloonsa.”

Myös käpytikka on säännöllinen vieras ruokintapaikassa. Palokärkeä sen sijaan ei näe joka päivä. Paul kertoo: ”Palokärjen tekemät jäljet yhdessä männyssä ovat sen verran isoja, että luulisi palokärjen vierailevan Suomenojalla usein. Sunnuntaina kuulin palokärjen äänen, mutta en nähnyt sitä heti. Sitten se lensi lyhyen matkan ja havaitsin sen kaukolämpöputken vieressä. Sieltä sen lensi niityn yli pieneen metsikköön, missä se hakkasi yhtä oksaa. Kuvasta näkee, että kohta oksa menee poikki.

Kävin ensimmäistä kertaa tänä talvena etsimässä liitto-oravan papanoita ja löysinkin tuoreita papanoita tutuista paikoista. Nyt voin seurata liito-oravan liikkeitä talven yli.”

Jukka Ranta kertoo: ”Kuluneen viikon tiistaina, kun sade taukosi ja aurinkokin vähän pilkisti, kävin Suomenojalla. Sammaleet olivat saaneet koristeiksi kauniita pisarahelmiä. Hauska yksitysikohta oli puusta roikkuvasta narusta muodostunut pisarariipus.

Menin lauantaina uudestaan toivoen, että sammaleissa olisi jäätyneitä pisaroita. Eipä ollut. Sen sijaan sammaleiden joukosta lyötyi parin millin kokoisia väkäspalloja. Selvästi palpakko, mutta mikä? Vaakasuoraan haarautuva varsi ja pallojen koko vievät ajatukset haarapalpakkoon.

Takiaisissa oli koristeita, halavassa edelleen siemenkodat ja puissa harmaanruskeita lehtiä.”

 

Tämän viikkoraportin laati Helmut Diekmann. Seuraava julkaistaan 31.12.2018.