Hiljaista mutta kasvillisuus kukoistaa- Viikot 28-31/2020

Suomenojan allasalue hiljeni heinäkuun alkupuoliskolla, kun naurulokit normaaliaikataulunsa mukaisesti lähtivät. Vain jonkun yksittäisen lokin voi enää havaita. Vesilintuja on kaksi-, kolmesataa, osa kesän poikasia. Aikuiset näyttävät nyt, kun niillä ei ole juhlapukua, varsin vaatimattomilta. Koiraista osa poistui jo heti alkukesästä, esimerkiksi aikuisia telkkäkoiraita ei näe altailla enää keskikesällä. Sorsalinnuilla on kesällä sulkasato, jolloin ne ovat 3-4 viikkoa lentokyvyttömiä.

Altaiden reunamilla huomio kiinnittyy valtavaan rehevyyteen. Heinikot, pensaat ja ruovikot kukoistavat lähes läpitunkemattomina. Siinä on kaukana mielikuva karusta Suomen maasta.

Alla kuvaajien huomioita viime viikoilta:

Mehmet Cadiroglu:
Muurahaiset lypsävät kirvoja. Kun muurahainen koskettaa tuntosavillaan kirvan peräpäätä se erittää peräpäästään makeata nestettä. Muurahainen juo osan tästä nesteestä itse ja vie osan pesään. Olen nähnyt tämän tapahtuman, mutta minulla ei ollut kuvaa siitä. Tällä kertaa sain sen verran käyttökelpoisen kuvan, että siinä näkyy muurahaisen suussa kaksi kirkasta pisaraa, ne ovat lypsetty kirvoilta.

Polulla oli kuollut minkki, joka välillä katosi ja välillä ilmestyi takaisin polulle eri päivinä. Ilmeisesti supikoiran pennut leikkivät tai harjoittelivat sillä saalistamista, mutta syötäväksi se ei kelvannut.

Perhosija lentelee mutta mielestäni niitä ei ole erityisen paljon, sen sijaan erilaisia kimalaisia ja mehiläisiä on runsaasti. Näin erikoisen näköisen kärpäsen ja sain siitä kuvankin. Tutkittuani asiaa se paljastui surukärpäseksi.

Tänä vuonna tarhasylkikuoriaisia on runsaasti. Jos katsoo tarkkaan niitä, näkee kukkien päällä tai niiden oksilla ja lehdillä parittelemassa. Ohdakkeet siementää ja tiklejä voi nähdä syömässä niiden siemeniä. Valkoinen sinisorsa on kasvanut aikuisen kokoiseksi ja voi hyvin. Se on yhä perheensä kanssa. Eräänä päivänä kuvausreissulta lähtiessäni kotiin päin käenpiika päätti tulla poseeraamaan.

Jukka Ranta:
Heinäkuussa on yleensä runsaasti kukkaloistoa, niin nytkin. Tyypilliset heinä-elokuun kasvit loistivat: kissankello, ranta-alpi, horsmat, ahdekaunokki. Kyläkellukka oli jo kuun lopussa pähkylävaiheessa ja ohdakkeet siementivät. Suopayrtti ilmaantui perinteiselle paikalleen parkkipaikan lähelle.

Ahdekaunokit osallistuvat hienosti ”pelasta pörriäinen” -kampanjaan. Mehiläiset, kimalaiset ja kukkakärpäset pörräävät runsaina ahdekaunokeilla. Ajoittain niillä poikkeaa myös perhosia. Tämä on syytä muistaa, kun Suomenojan allasalueen hoitoa mietitään.

Viimeisen raportointiviikon aikana oli ajoittain tyyntä ja niinpä perhosia ja sudenkorentoja näkyi kohtuullisen runsaasti. Eikä sudenkorentokivi petä: punasyyskorennot paistattelivat kivellä, kuten kuvan naaras. Punasyyskorentoja oli runsaasti myös niittyalueilla. Ruskoukonkorentoja lenteli ja ne lepäilivät puista roikkuen (makron ulottumattomissa). Neitoperhosia, lanttuperhosia ja herukkaperhosia näkyi ilahduttavan runsaasti.

Paul Stevens:
Puuntuhooja on yleinen yöperhonen, jota aikuisen muodossa ei ole helppo löytää. Se on yöaktiivinen, ja aikuiset perhoset eivät syö. Toukka elää elävässä puussa ja toukan kehitys kestää kahdesta neljään vuotta. Kun toukka on valmis, se lähtee puusta ja etsii talvehtimispaikan, joka on maassa tai vanhassa puukannossa.

Taveja ovat nyt enemmän näkyvissä altaissa ja osa poikasista lienee niiden, mutta en ole saanut riittävän hyviä kuvia, jotta voisin olla varma, mitkä poikaset ovat taveja.

26.7 aamun kierroksella näin noin kymmen lintua pyörimässä eteläreunan yläpuolella. Se oli mustavarisparvi, ja pikkuhiljaa ne nousivat yhä korkeammalle ja lopuksi havisivat näkyvistä.

Sorsalinnun sulkasato tapahtuu kesällä. Hormonit säätelevät sen alkamista, esimerkki kilpirauhas- ja sukupuolihormonit. Se on rasittava aika linnuille, koska linnut tarvitsevat energia- ja valkuaispitoista ruokaa uusien sulkien kasvattamiseen. Se on myös vaarallinen aika, koska silloin sorsalinnut eivät pysty lentämään. Yleensä sulkien uusiutuminen ei selvästi näy, mutta länsialtaalla pesineen joutsenen sulkasato oli hyvin nähtävissä aamuauringon valossa. Näistä kuvista näkee, kuinka uudet sulat ovat vielä lyhyet ja myös, miten veri kulkeutuu sulkien kasvamispisteeseen.

Nuori tukkasotka harjoitteli sukeltamista emon valvonnan alla. Kottaraisten parvet ovat ruvenneet liikkumaan ja yöpymään lintualtaiden ruovikoissa, Nuottalahden puissa ja kaislikossa. Suurin osa on harmaita nuoria.

26.7 illalla näin metsäkaurisuroksen kävelemässä puron sillalle. Huomasimme toisemme samaan aikaan ja samalla myös pyöräilijä tuli sillan yli. Uros peruutti ja kun pyöräilijä oli mennyt ohi, se juoksi sillan yli ja meni tulvaniitylle. Siellä oli naaras, ja koiras käveli sen luo. Naaras rupesi juoksemaan nuoren puun ympäri ja uros seurasi sitä. Kun uros pääsi riittävä lähelle, se haistoi naaraan takapuolta ja varmasti tarkisti, onko naaras valmis parittelemaan. Tämä peli kesti yli viisi minuuttia ja tuli selväksi, että naaras ei ole vielä valmis tai uros ei ollut riittävä hyvä.

 Tämän raportin koosti Esa Mälkönen. Seuraava julkaistaan 7.9.2020.