Ja niin se talvi tuli – viikko 53/15

[fusion_builder_container hundred_percent=”yes” overflow=”visible”][fusion_builder_row][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]

 

Joulun jälkeiset kylmät päivät toivat nopeasti jään altaalle. Keskiviikkona allas oli jo kauttaaltaan jäässä ja loppuviikolla arvioitiin jään olevan noin 10cm paksua. Se oli kirkasta ja sen läpi pystyi tarkkailemaan pohjassa olevia lehtiä. Myös Nuottalahti oli pitkälle jäässä jo keskiviikkona ja loppuviikkoa kohden jääpeite vielä laajeni. Tallitien metsän lampareet ja pikkuojat olivat jäässä.

Jo pakkaset toivat kuuran myötä valkoista maisemaan. Launtain kevyt lumenpudottelu lisäsi talventuntua ja sitten sunnuntaina maisema olikin jo valkoinen.

Ruokintapaikalla olivat vakiovieraat: tintit, mustarastaat, fasaanit, pähkinänakkeli ja puukiipijä. Mustarastaita on edellisiin vuosiin verrattuna paljon – parhaimmillaan jopa 10 yhtäaikaa (piharuokinnalla meillä on ainakin 10 paria, siis paria – toim. JR huomautus).

Allasta kiertävä polku on saanut lähes koko matkalta uuden hiekkapäällysteen. Myös kunnostuksen muistoja näkyy risukasoina polun varrella.

[/fusion_builder_column][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]

[/fusion_builder_column][/fusion_builder_row][/fusion_builder_container]