Jää suli ja linnut lisääntyivät – Viikko 14/17

[fusion_builder_container hundred_percent=”yes” overflow=”visible”][fusion_builder_row][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]

Alkuviikolla luoteisosan puokama tai altaan osa oli miltei jäässä – muutama avoin läikkä. Ihan rannan vieressä telkänpönttöjen edessä oli sulaa. Sulassa nokikanapari ja kaksi telkkäparia. Telkkäparit nahistelivat ja toinen ajettiin pois. Taitaa Suomenojan Luonnon pöntöt houkutella. Lauantaina sitten luoteisosakin oli sula. Alkuviikosta altaalla piipahti myös kanadanhanhipariskunta. Laskeutuivat luoteiskoivikonrantaan, jossa oli pikkuisen sulaa. Visiitti kesti vain 30 minuuttia, kukaan ei niitä hätistellyt pois.

Ensimmäiset mustakurkku-uikut ilmaantuivat loppuviikosta altaalle. Viikonloppuna oli näkyvissä noin 70 nokikanaa. Myös punasotkia oli runsaasti.

Lauantaina 8.4. lähellä ruokintaa oli kanahaukkojen parittelu. Kumppanin lähdettyä jäi toinen huilaamaan pitkäksi aikaa, eikä tuntunut välittävän ympäröivistä liikkumisista. Paikalla pyörähtänyt harakkakin tyytyi vain katsastamaan lepäilijän. Ruokinnan metsässä viihtyi myös rautiainen useamman päivän ajan. Käpytikka hakkaa liito-oravan pönttöä ruokinnan metsässä ja talitiaiset hermostuvat käpytikan touhusta. Ilmeisesti ovat valinneet pöntön pesintään.

Ruttojuurien kukinta alkaa olla parhaimmillaan. Huippulämmöt ovat olleet poissa ja yöpakkasia on ollut jatkuvasti. Hyvin ruttojuuret ovat kuitenkin nousseet. Erikoista on, että ojan toisella puolella on paljas, kesällä ruttojuuren lehtien varjostama maa, mutta nuppuja ei toistaiseksi näy. Sen sijaan kuilutyömaalle mentäessä alkaa ruttojuuria näkymään täyttömäen rinteellä. Ja sammaliakin kuvattiin, kun lämpöputken vieressä oltiin.

Muut kasvit ovat selvästi kärsineet yöpakkasista ja koleudesta. Terttuseljan nuppumaljat ja lehtialkiot ovat kasvanneet hitaasti, sinivuokot ovat pysyneet nupulla parisen viikkoa, valkovuokkojen kasvu pysähtynyt – vähäsen lehtiä esillä, muttei nuppuja. Siksi tuntui erikoiselta, kun maamehiläinen pörräsi ruderaatin hiekkakasan leskenlehdissä. Sanotaan, että pölyttäjät pystyvät lentämään vasta lämpötilan olessa vähintäin +8.

Yhtävarmasti kuin muuttolinnut tulevat altaalle, tulevat myös opastetut linturyhmät. Kuvassa Espoon Ympäristökeskuksen järjestämä kevätretki. Oppaina Punakettu Eppu Blomqwist ja Mika Aronen

Yksinäinen joutsen palasi altaalle, joten tarina jatkuu – toisin kuin viikko sitten arveltiin. Pitkin viikkoa oli nahistelua. Viikonloppuna kaakkoisen sisääntulon kulmassa oli loukkaantunut kyhmyjoutsen, altaalla jo oleillut toinen yksilö tuli häätämään sen pois. Onneksi taistelua ei tullut, vaikka vasemmasta jalasta loukkantunut yksilö ei kunnolla pystynyt kävelemään purolle. Kaksi viikkoa sitten kerrottiin kyhmyparin taistelusta, jossa altaalle hyökkäävästä parista toinen loukkasi vasemman jalkansa. Lähti jäälle karkuun, klenkkasi vaivoin jäällä ja makasi jalka kummassa asennossa. Kun hätisteltiin pois, pääsi hädin tuskin lentoon. Olisikohan kysessä sama yksilö. Jos on, niin sitten puoliso on hylännyt sen. Toki voi olla parin vuoden takainen leski, joka on nyt loukkaantunut parin viikon kahinoissa.

[/fusion_builder_column][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]

[/fusion_builder_column][/fusion_builder_row][/fusion_builder_container]