Esa Mälkönen:
Suomenojan kevät on ollut lintujen osalta jonkin verran alavireinen. Esimerkiksi naurulokkeja näyttäisi pesivän vain 500–700 paria, parisataa viime vuotta vähemmän. Todella kaukana ollaan huippuvuosien 2000–3000 parin pesinnästä. Suomenojan kannan heikkeneminen selittyy osittain siitä, että runsaasti ravintoa tarjonnut Ämmässuon kaatopaikka peittää nykyään tehokkaasti jätteensä. Toinen merkittävä tekijä on Finnoon alueen rakentamisen aiheuttama jatkuva melu.
Kevään positiivinen piirre on erittäin uhanalaisen punasotkakannan hienoinen kasvu. Pian nähdään, konkretisoituuko se poikastuotantona, joka on viime vuosina ollut luokkaa kolme-neljä altailla uinutta poikuetta. Vaihteluväli on suuri, mutta yleinen nyrkkisääntö on, että vain noin puolet vesilintujen pesinnöistä johtaa poikueen onnistuneeseen kuoriutumiseen: kylmyys, sateet, taudit ja pedot vaativat aina veronsa.
Mehmet Cadiroglu:
Auroraperhosen koiras on kaunis ja helppo tunnistaa siipien oransseista täplistä. Tiheän kasvillisuuden seasta löytyy hyvin erilaisia hyönteisiä ja hämähäkkejä. Altaalla kukkii suovehka ja kurjenmiekka.
Lauantai-iltana noin klo 21.30 näin jotakin erikoista. Jokin toukka tai ötökkä sätki hullunlailla hiekkapolulla. Se oli noin 6–7 cm pitkä. En ollut nähnyt vastaavaa aiemmin. Sain kuvia, kun se hetken rauhoittui, sitten jatkoi matkaansa altaalle päin. Pienen nettitutkimuksen jälkeen selvisi nimikin. Se oli suursukeltajan toukka.
Jukka Ranta:
Sarjassamme ”luulin, että se varmasti häviää” on vuorossa pölkkyruoho. Pölkkyruohohan kasvoi ja kasvaa pienellä kumpareella lähellä betonista lämpöputkea ruttojuurten kohdalla. Paikka oli vuosi sitten myllerryksen kohteena ja aidoin suljettuna. Aitojen takaa katsottuna tuntui varmalta, että pölkkyruoho meni maankaivuun mukana. Eipä hävinnyt, vaan kumpareella on laskujeni mukaan kahdeksan pölkkyruohoa kukassa. Pölkkyruoho liittyi siis etelänruttojuuren ja keltamon seuraan selviytyjänä. Etelänruttojuuren tullessa lehtivaiheeseen on lehtien välistä kesäkuun alussa noussut illakko. Tällä hetkellä sitä ei näy.
Parkkipaikalta lähtevän läntisen kävelytien reunalla, lähellä läntisten kävelyteiden risteystä on kasvanut pieniä, noin 10 cm korkeita huulikukkaisia (siis peippien sukulaisia) toukokuun puolivälistä saakka. Ne ovat piilossa voikukkien ja heinän seassa. Ohikulkijat ovat varmaan ihmetelleet, kun olen kontannut kävelytien reunalla yrittäessäni saada kuvia niistä ja tunnistaa niitä. Ainakin maahumalaa, niittyhumalaa ja kartioakankaalta olen löytänyt. Viimeksi mainittu on kuvissani. Myös Tallitien metsän läpi menevän kävelytien reunalla kasvaa jonkin verran näitä samoja kasveja.
Pihlaja alkoi kukkimaan ja tuoksu on huumaava. Se houkuttelee paikalle pölyttäjiä. Kuvissani on kukkakärpänen, kuvioinnin perusteella niittykirvari nauttimassa pihlajan kukan antimista.
Kielot ja metsätähdet kukkivat ruokintapaikalla. Raunioyrtit alkoivat kukkimaan. Tarkkaavainen kulkija saattaa löytää pinkkejä lemmikkejä.
Viikkoraportin kokosi Helmut Diekmann. Tämän jälkeen viikkoraportti siirtyy kesäkauteen eli ilmestyy kerran kuukaudessa. Seuraava viikonraportti ilmestyy siis maanantaina 5.7.