[fusion_builder_container hundred_percent=”yes” overflow=”visible”][fusion_builder_row][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]
Sää on ollut kesäinen – ainakin päivisin. Viileät ja ajoittain jopa kylmät yöt ovat tuoneet tunnelmalliset aamusumut. Lämmöstä huolimatta, luonto viestittää syksystä. Punertavia koivun lehtiä näkee jo siellä täällä. Pihlajan ja orapihlajan marjat loistavat punaisina ja varvut alkavat punertaa. Valo vähenee, vaikka lämpöä onkin edelleen.
Syyskorentoja ja ukonkorentoja on vielä runsaasti liikkeellä. Mielenkiintoinen ilmiö on ollut monien toukokuun tai kesäkuun alun kasvien uudelleen kukkiminen. Erityisesti raunioyrtit kukkivat uudelleen. Ilmeisesti kesän ”loppuminen” toukokuussa, ”kesäkuun syksy” ja sitä seurannut lämpö on herätellyt kasvimaailmaa uudestaan.
Suomenojalla on useita ruusulajikkeita. Kuvassa oleva kasvaa täyttömäellä juhannusruusun ja iharuusun välissä. Lehdet kuin iharuusulla, kiulukoista puuttuvat nystykarvat ja kukka oli kesällä aavistuksen tummempi. Marianruususta, joka kasvaa alhaalla läntisen kävelytien päässä, se eroaa lehtien ja kiulukoiden muodon perusteella.
Syksyä lupaa myös osmankäämiseinien muodostuminen lintualtaalle. Näyttää, että ne vankistuvat vuosi vuodelta.
[/fusion_builder_column][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]