Haarapääsky hyönteispyynnissä – Kuva Esa Mälkönen
Lintujen aloittaessa munien haudonnan allas on rauhoittunut. Viime vuonna ensimmäiset poikaset alkoivat näkymään altaalla viikolla 20. Tänä vuonna jäiden lähtö oli viikon verran myöhässä. Sää on jatkunut lämpimänä ja puut ovat puhjenneet lehtiin. Siitepölyallergikot ovat huomanneet että siitepölyä on ilmassa runsaasti. Osalla linnuista munien haudonta on jatkunut ainakin kaksi viikkoa ja ehkä ensiviikolla poikasia alkaa näkymään. Mustarastas naaras oli poimimassa lehtimatoja nokkaansa. Se ei syönyt niitä vaan piti nokassaan. Selvästi sillä on jo poikaset joita se ruokkii. Jos sää kylmenee hyönteissyöjät keskeyttävät haudonnan ja jatkavat sään lämmetessä. Tällä tavoin poikasten kuoriutuminen alkaa kun hyönteisiä on runsaasti. Hyönteissyöjät ovat runsastuneet. Useita ruokokerttusia laulaa kilpaa puron ja altaan ruovikoissa. Haarapääskyt saalistavat hyönteisiä ryhmänä altaan yllä ja välillä lepäävät itärannan puissa. Niiden kiivasta keskustelua ei voi olla huomaamatta.
Esa ja Paul kommentoivat:
Esa Mälkönen
Tänä vuonna jäät lähtivät altailta myöhään, vasta hiukan huhtikuun puolivälin jälkeen, mikä siirsi aikaisten vesilintulajien pesintää. Altailla ei vielä näy ensimmäisiäkään telkkien tai sinisorsien poikasia, vaikka monena vuonna ensimmäisiä on uinut jo toukokuun alkupäivinä. Mutta eiköhän viikon sisään ilmaannu. Moni myöhäinen vesilintupesijä ei kuitenkaan ole vielä aloittanut haudontaurakkaansakaan.
Reilu pari viikkoa sitten ”törmäsin” altaan metsikössä laulurastaan pesään, jossa oli ensimmäiset kaksi munaa. Nyt haudonta on loppusuoralla. Pesinnän seurannassa on tyydyttävä kiikariin, sillä linnuista laulurastas on kaikkein herkimpiä hylkäämään munapesän.
Paul Stevens
Perjantain aamukävelyllä huomaisin liikettä altaassa Finnoon metroaseman lähellä. Katsoin vähän tarkemmin ja näin pikkutyllin. Se oli veden rajalla etsimässä ruokaa. Seurasin sen touhuja jonkin aikaa ennen kuin se lensi toiseen paikkaan. Vasta silloin huomasin toisen pikkutyllin. Epäilen, että ne olivat pari ja olivat pysähtyneet syömään yölennon jälkeen. Etsin niitä viikonloppuna, mutta en nähnyt niitä uudestaan.
Viikonloppuna kuulin ensimmäisen kerran satakielen laulua. Sunnuntain aamukierroksella etsin satakieliä, mutta ne eivät laulaneet kunnolla, enkä löytänyt niitä. Ehkä ne eivät jaksaa laulaa täysillä vielä. Sen sijaan huomasin mustapääkerttu naaraan koivikossa. Se etsi ahkerasti ruokaa eikä pysynyt paikallaan pitkään, mikä teki kuvaamisen hankalaksi. Onnistuin saamaan vain pari hyvää ruutua, mutta silloin se oli aika kaukana.
Lehtipuut altaiden ympärillä ovat ruvenneet viheriöimään kunnolla. Uudet lehdet puhkeavat ja kasvavat vauhdilla. Ehkä yleisin puu Suomenojalla on koivu. Sen nuoret lehdet voi olla monia eri sävyjä vaaleasta keltavihreästä punaruskeaan ja vihreään. Monet puut ovat jo kukkineet kuin toiset ovat juuri alkamassa kukkimaan, kuten vaahtera ja tuomi. Suovehkaa on myös alkanut näkyä altaiden reunalla.
Samaan aikaan kun jotkut koivunlehdet ovat auenneet, idänlehtikuoriainen on ilmestynyt. Viime vuonna näin paljon niitä syömässä lepän lehtiä. Nyt, kun lepän lehdet eivät ole vielä auenneet, idänlehtikuoriainen syö koivun lehtiä. Muutamalla nuorilla koivulla lounaiskulmassa idänkuoriaisia oli runsaasti, jopa neljä tai viisi yksilöä yhdellä lehdellä. Toivottavasti koivut kestävät tämän aikaisen hyökkäyksen.
Lämmin sää on saanut lehtokotelot liikkeelle. Nyt näkee paljon pieniä kotiloita liikkumassa polula. Niitä on niin paljon, että välillä on vaikea olla astumatta niiden päälle.
Tämän raportin koosti Mehmet Cadiroglu. Seuraava raportti julkaistaan maanantaina 23.5.2022.