[fusion_builder_container hundred_percent=”yes” overflow=”visible”][fusion_builder_row][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]
Elokorento keinuu korrella – Kuva Jukka Ranta
Altailla voi nähdä vielä vesilintujen poikueita, muun muassa komeat yli 50 harmaasorsan poikasta. Loppukesä on kuitenkin ehkä enemmän eri pörriäisten juhla-aikaa.
Esimerkiksi Itätornin lähellä ampiaiset ovat rakentaneet pesän linnunpönttöön. Pesässä on todennäköisesti satoja ellei tuhansia ampiaisia. Kun kesän lopulla ruokittavia ja puolustettavia ei enää ole, koiraat ja työläiset menettävät elämäntarkoituksen, pörräävät pienen ajan kunnes kuolevat. Vain naaraat (hedelmöityneinä) talvehtivat jonkin kolon suojassa.
Lokkeja ja nokikanoja pesi altailla viime vuosia vähemmän, mutta itse pesintä onnistui lämpimien säiden vuoksi hyvin. Sitä vastoin jostain syystä kumpikaan altaalla usein nähdyistä kyhmyjoutsenpareista eikä laulujoutsenpari saaneet vesille poikasia. Liekö keväällä ja alkukesänä nähdyt reviiritaistelut vieneet pesimärauhan. Toisaalta nuoret joutsenparit saattavat pitää reviiriä jopa useamman vuoden ennen munintaa.
Mikko Joensivu kiinnitti huomion lapasorsayksilöiden silmien erilaiseen väriin ja selvitti: “Keskikesästä loppusyksyyn lapasorsakoiras on peruspuvussaan naaraslapasorsan näköinen. Varmimmin se on tunnettavissa koiraaksi vaaleansinisistä siiven peitinhöyhenistä ja epäselvästä puolikuun muotoisesta laikusta silmän ja nokan välillä. Silmän värikalvo on koiraalla punakeltainen ja naaraalla ruskea. Juhlapukuisen koiraan nokka on musta, mutta muuttuu peruspuvussa ruskeaksi.”
Jukka Ranta kertoo kasvi- ja hyönteishuomioita: “Ahdekaunokki esiintyy Suomenojan täyttömaalla laajahkoina, pensasmaisina kasvustoina. Se on komea kukka. Voidaan jopa sanoa, että se on komeampi kuin sen puutarhoissa suositut sukulaiset vuorikaunokki ja ja ruiskaunokki. Myös pölyttäjät – mesipistiäiset, perhoset ja kukkakärpäset – ovat samaa mieltä. Tänä vuonna on ollut erikoinen tilanne: vain lanttuperhosia, kukkakärpäsiä ja mesipistiäisiä on näkynyt runsaasti ahdekaunokeilla. Neitoperhoset ovat olleet poissa. Lieneekö syynä, että ahdekaunokit puhkesivat kukkaan pari viikkoa keskimääräistä aiemmin ja neitoperhosten lentoaika on tyypillisesti elokuulla? Lisäksi ihmetyttää vaeltajien (kuten amiraali, ohdakeperhonen, kaaliperhonen) poissaolo, vaikka tuulet ja lämpötila ovat olleet erittäin suotuisia. Nämähän käyvät mielellään ahdekaunokeissa. Syyskorentoja oli lauantaina täyttömaalla runsaasti. Erityisesti läjityspaikan takana olevalla niittypläntillä elokorentoja notkui ruohon korsissa ja kisaili ilmassa paria etsien. Joukossa oli myös punasyyskorentoja. Lauhahiipijät lentelivät heinien joukossa.
Jukka jatkaa: “Kaikki varmaan tuntevat maitohorsman eli rentunruusun. Se on myös Suomenojalla yleisin horsma. Viime vuosina karvahorsma on yleistynyt, erityisesti sitä näkee nokkoskukkulan edessä ja sen rinteillä. Se on tulokas, mutta levinnyt Suomeen luonnollisesti. Täyttömaalla kasvaa myös pikkurillin kynnen kokoisen kukan omaavaa pikkuhorsmaa, joka lienee lännenhorsma nuijamaisen emiluotin ja lehtien muodon perusteella. Se on kuitenkin lähellä amerikanhorsmaa. Molemmat ovat eritavoin kulkeutuneet Suomeen Pohjois-Amerikasta. Tulvaniityn reunoilla kasvaa myös pikkuhorsmaa, joka lienee lehtohorsma liuskaisen emiluotin perusteella.
Viime kesän ihmeteltiin erikoista kasvia, joka osottautui suopayrtiksi, jota aikoinaan käytettiin saippuan valmistukseen. Siitä erikoinen nimi. Se on edelleen paikallaan lähellä parkkipaikkaa. Sen sijaan karhunköynnös tuntuu leviävän vauhdilla – se on alueella miltei joka paikassa. Pitkään on luultu, että se on etelärannikolla alkuperäiskasvi, mutta sinnekin se on tuotu muutama sata vuotta sitten. Komean kukan takia se on ollut puutarhoissa suosittu kasvi, joka on karannut laajasti luontoon. Suomenojalle se lienee tullut monesta paikasta usean kuorma-auton tuomana.”
Viikkoraportin toimitti Esa Mälkönen. (Seuraava raportti julkaistaan 13.8)
[/fusion_builder_column][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]
-
- Kimalainen ja maitohorsma – Kuva Esa Mälkönen
-
- Ampiaispesä linnunpöntössä – Kuva Paul Stevens
-
- Elokorento – Kuva Jukka Ranta
-
- Elokorento – Kuva Paul Stevens
-
- Lanttuperhonen ahdekaunokilla – Kuva Jukka Ranta
-
- Lanttuperhonen – Kuva Paul Stevens
-
- Lauhahiipijä – Kuva Jukka Ranta
-
- Ampiaisvieras – Kuva Paul Stevens
-
- Lehtokotilo – Kuva Esa Mälkönen
-
- Suopayrtti kukkii – Kuva Jukka Ranta
-
- Suopayrtin kukka – Kuva Jukka Ranta
-
- Ratapölkkysieni – Kuva Paul Stevens
-
- Sinisorsa – Kuva Paul Stevens
-
- Nuori sinitiainen – Kuva Esa Mälkönen
-
- Mustarastas helteessä – Kuva Paul Stevens
-
- Liroparvi – Kuva Esa Mälkönen
-
- Nuori liejukana – Kuva Mikko Joensivu
-
- Laulujoutsen – Kuva Esa Mälkönen
-
- Laulava mustarastas – Kuva Esa Mälkönen
-
- Lapasorsat – Kuva Mikko Joensivu
-
- Metsäkauriit – Kuva Paul Stevens
-
- Karvahorsma – Kuva Jukka Ranta
-
- Lännenhorsma – Kuva Jukka Ranta
-
- Karhunköynnös – Kuva Jukka Ranta
-
- Ahdekaunokki – Kuva Jukka Ranta
-
- Kukkinut maitohorsma – Kuva Paul Stevens
-
- Iltarusko altailta – Kuva Esa Mälkönen
[/fusion_builder_column][/fusion_builder_row][/fusion_builder_container]
