Kuiva, kuuma kesä – Viikot 31–32/2018

[fusion_builder_container hundred_percent=”yes” overflow=”visible”][fusion_builder_row][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]

 

Pitkään jatkuneet helteet sekä sateiden vähyys ovat kouriintuntuvasti vaikuttaneet Suomen etelärannikon eläin- ja kasvimaailmaan. Lintuparatiisi-kirjassamme kirjoitimme Suomenojan lintualtaiden ympäristössä elävistä lehtokotiloista: ”Kesällä on ajoittain vaikea kävellä polulla astumatta niiden päälle”. Tänä kesänä on toisin. Lehtokotilot eivät ole pärjänneet kuumassa ja kuivassa, ja nyt niitä saa oikein etsimällä etsiä kasvillisuuden kätköistä.

Puiden lehdet ovat alkaneet jo kellertyä ja ruoho on muuttunut ruskeaksi. Jukka Ranta kertoo: ”Suomenojalla kasvaa villinä erilaisia herukoita. Varsinkin täyttömäen reunalla niitä oli paljon. Mustaherukka näyttää kärsineen kuumasta kesästä. On paljon keltaisia lehtiä ja marjat ovat ryppyisiä ja pieniä.”

Järviruokolla sen sijaan menee altailla hyvin. Sen kasvustot ovat tiheitä ja 3–4 metrin korkuisia. Ruovikko on niin korkeaa, että tuskin näkee altaille.

Jotain hyvää voidaan sentään kertoa: vesilintujen poikastuotanto on onnistunut melko hyvin, ja myös västäräkin poikasia näkyy runsaasti. Etelätornin edustalla altaan veden haihtuminen on paljastanut liejukaistaleen, missä västäräkit ja kahlaajat ruokailevat.

Rantasipit ja lirot ovat viihtynyt Suomenojalla tänä kesänä melko pitkään, ja syy saattaa olla juuri vedenpinnan alhainen taso, joka helpottaa kahlaajalintujen ravinnonsaantia. Paul Steven kertoo: ”Molemmat lajit tykkäävät levätä liejussa makaavilla oksilla, ja välillä voidaan nähdä molemmat lajit yhdessä.”

Pitkään jatkunut kuivuus näkyy myös perhosten kannoissa. Päiväperhosia on todella vähän. Silmiinpistävä on muun muassa neitoperhosen täydellinen puuttuminen. Aikaisempina vuosina elokuu on ollut neitoperhosen vilkkainta lentoaikaa. Myös sitruuna- ja karttaperhoset loistavat poissaolollaan.

Normaalisti lämpimät kesät tekevät perhoskannoille hyvää, mutta jatkuva helle yhdistettynä ennätysmäiseen kuivuuteen on tyhjentänyt ilmatilan tehokkaasti perhosista. Perhosten toukat kaipaavat lämmön lisäksi myös sateita, sillä kostealla säällä niiden ravintokasvit kasvavat hyvin.

Joitakin päiväperhosia kuitenkin havaittiin seurantajaksolla lintualtaan ympäristössä: amiraaleja, ohdakeperhosia sekä naurisperhosia. Kuvaava on, että nämä ovat vaeltavia lajeja. Ne saapuvat meille etelästä, ja siksi ne ovat paremmin sopeutuneet korkeisiin lämpötiloihin ja kuivuuteen kuin ”aidot kotimaiset” lajit.

Myös yöperhosia on tällä hetkellä vähän. Yksi laji muodostaa kuitenkin poikkeuksen: gammayökkönen. Ja sekin on vaeltaja. Perhosasiantuntijan Jaakko Kulbergin mukaan gammoja tuli heinä-elokuun vaihteessa Suomeen miljardeja ja vaeltavat yökköspilvet näkyivät jopa säätutkassa.

Jukka Ranta kertoo, miten yökkösten invaasio näkyi Suomenojalla: ”Seurantajakson ensimmäisellä viikolla gammayökkösiä oli ahdekaunokeilla ja pietaryrteillä satoja, ellei tuhansia. Ahdekaunokkien kukinta alkoi jälkimmäisellä viikolla hiipumaan ja myös gammayökkösten määrä laski. Joitain yksittäisiä yökkösiä oli ahdekaunokeilla, mutta maitohorsmilla niitä oli huomattavan paljon.”

Vaeltajista vieraslajeihin: Suomenojalla elää supikoira, mutta itse eläintä näkee vain harvoin, koska se liikkuu hämärässä ja yöllä. Paul Stevens kertoo: ”Torstai-iltana näin supikoiran juoksevan polun yli. Näkyvimmät merkit supikoirien olemassaolosta ovat kuitenkin niiden jätökset. Supikoirat tekevät tarpeensa aina samaan paikkaan, ja se kakkakasa, jonka löysin, oli aika iso.”

Supikoiraa pidetään haitallisena vieraslajina, sillä se tyhentää varsinkin kana- ja vesilintujen pesiä. Uudet tutkimukset eivät kuitenkaan yksiselitteisesti vahvistaneet tätä mielikuvaa. Ravintotutkimusten mukaan lintujen osuus saaliissa on pieni ja koostuu pääasiassa varpuslinnuista. Etelä-Suomessa sorsien poikastuotto jopa heikentyi supikoiratiheyksien pienentyessä, mikä todennäköisesti johtui kettukannan kasvusta supikoiran tehokkaan poistamisen myötä. Saaristossa supikoirakannan poistolla oli kuitenkin myönteinen vaikutus joihinkin lintuihin sekä sammakkoeläimiin.

Toinen vieraslaji, joka liikkuu Suomenojan lintualtaiden ympäristössä, on ns. city-kani. Sen kanta on taas kasvamassa. Vuonna 2016 populaatio romahti RHD-viruksen aiheuttaman verenvuotokuumetaudin seurauksena.

Viikkoraportin toimitti Helmut Diekmann.

 

[/fusion_builder_column][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]

 

 [/fusion_builder_column][/fusion_builder_row][/fusion_builder_container]