Entinen Finnoonlahti oli ruovikkoinen merenlahti, joka tarjosi pesimäalueen vesilinnuille ja kahlaajille. Se oli ikään kuin pienennetty painos Laajalahdesta ja Vanhankaupunginlahdesta. Pengerryksen myötä kahlaajat menettivät pesimäalueensa, mutta ravinnepitoiset altaat alkoivat keräämään vesilintuja pesimään ja syksyisin myös laajemmin lintuja ruokailemaan.

Altaiden rakentamisen jälkeen naurulokkipopulaatio kasvoi pitkään tasaisesti ja naurulokeista tuli allasalueen symboli ja tunnuskuva. Keväällä naurulokit dominoivat myös alueen äänimaailmaa. Altaiden naurulokit muodostivat esimerkiksi v. 2008 Etelä-Suomen suurimman naurulokkiyhdyskunnan (arvioitu 3700 paria) ja Suomen toiseksi suurimman.

2010- ja 2020-luvuilla lokkien ruokailumahdollisuudet vähenivät, kun Ämmässuon kaatopaikalla tehostettiin biologisen jätteen peittämistä. Suomenojalla viime vuosien rakentaminen on merkittävästi urbanisoinut lähiympäristöä. Valtakunnan tasolla naurulokkikanta on kääntynyt laskuun. Kaikkien edellä mainittujen yhteisvaikutuksena naurulokkikanta on pienentynyt nyt noin 300 pesivään pariin.

Naurulokit toimivat “suoja-armeijana” monille muille lajeille ja erityisesti altaiden arvolajeille suojellen näitä pedoilta puolustaessaan omia pesiään. Siksi naurulokki muodostaa altaiden avainlajin ja vain niiden riittävä elinvoima takaa myös arvolajien säilymisen Suomenojalla.

– Mustakurkku-uikkuja pesii kymmenkunta paria. EU on luokitellut lajin uhanalaiseksi.

– Liejukanoja pesii 10-15 paria, mikä on merkittävä osuus koko Suomen 200-400 parista. Laji on luokiteltu vaarantuneeksi. Altailla on maamme ainoa isompi keskittymä, sillä muualla Suomessa on pääasiassa yksittäisiä pareja.

– Harmaasorsan EU on luokitellut uhanalaiseksi. Laji tuli Suomenojalle 80-luvulla ja on levittäytynyt vähitellen muuallekin Suomeen. Suomenojan altailla ja lähimerialueella pesii 10-20 paria. Syksyisin altaat toimivat laajemminkin harmaasorsien kerääntymispaikkana.

– Punasotka on luokiteltu Euroopassa uhanalaiseksi. Suomenojalla pesivien parien määrä on pysynyt vakaana ollen 10-15. Altaat ovat Uudenmaan osalta punasotkan tärkein pesimäpaikka.

– Myös lapasorsa on luokiteltu Euroopassa uhanalaiseksi. Altailla niitä pesii kymmenkunta paria ja syysmuuton aikaan altaat ovat tärkeä kokoontumispaikka.

Naurulokin jälkeen altaiden näkyvin laji kevätturnauksineen on nokikana. Pesivien parien määrä kasvoi tasaisesti 90-luvun alusta lähtien ollen suurimmillaan yli 40. Parhaimmista ajoista määrä on kuitenkin puolittunut 20-25 pariin.

Mutta ei pidä unohtaa niin sanotusti tavanomaisiakaan lajeja, kuten telkkää, tukkasotkaa, tavia, tai sinisorsaa, jotka pesivät myös Suomenojalla.

Luhta-alueella pesivät sekä luhtahuitti että luhtakana. Näistä luhtahuitti kuuluu EU:n luokittelemiin uhanalaisiin lajeihin.

Kevään taittuessa kesäksi täyttää ilman kerttusten konsertti. Ruokokerttunen on alueen toiseksi yleisin pesimälintu naurulokin jälkeen noin 40-50 parilla. Äänimaailmaan tuovat lisänsä rytikerttunen, viitakerttunen, luhtakerttunen, ja useimpina vuosina myös voimakasääninen rastaskerttunen (jonka koko Suomen pesimäkanta on vain 250-400 paria). Myös satakieli ottaa usean laulajan voimin osaa konserttiin.

Talvisin alueelta voi löytää muun muassa tiklejä, hemppoja, urpiaisia ja pulmusia. Talventörröttäjät tarjoavat näille ruoka-aitan.