(Black-headed Gull, Larus ridibundus)

Keväällä ja kesällä naurulokilla mustanruskea pää, mikä lienee linnun paras tuntomerkki. Naurulokki on lokkilinnuistamme pienin pikkulokin ohella ja sillä on harmaa selkä ja siivet, valkea vatsapuoli, valkea pyrstö ja punaiset jalat. Talviasussa linnun pään väri vaalenee ja laji onkin silloin hieman vaikeampi tunnistaa. Nuorelle linnulla on erisävyisiä ruskeahkoja kirjailuja, mikä saattaa vaikeuttaa tunnistamista.

Naurulokki pesii maassa, ruohikoissa tai osmankäämikasvustoissa yhdyskuntina. Pesä on rakennettu vesikasvien korsista. Suurimmat koloniat ovat olleet tuhansien parien suuruisia. Monet vesilinnut ja kahlaajat hakeutuvat pesimään naurulokkiyhdyskuntiin niiden tarjoaman suojan takia. Jos yhdyskunta muuttaa muualle tai se tuhotaan, katoavat paikalta myös useimmat muut lintulajit.

Suomeojalla on arvioitu pesivien parien määräksi 3700. Keväällä ja alkukesällä ei Suomenojalla vierailija voi olla huomaamatta naurulokkeja, sillä niiden kirkuvat äänet hallitsevat äänimaailmaa ja näyttävät massalennot muodostavat lähes pilvenomaisia lokkiparveja ilmatilaan. Pesämateriaalin keräys on hauskaa katsottavaa. Myös Suomenojalla naurulokki on monille muille lajeille suoja-armeija.

Suomessa naurulokki on uhanalaistarkastelussa sijoitettu nykyään luokkaan vaarantuneet lajit. Laji on vähentynyt huomattavasti, ja suuret yhdyskunnat ovat lähes kadonneet.