Loppukesän merkkejä – Viikot 32-35/2023

Harmaasorsa lähtee lentoon – Kuva Mehmet Cadiroglu.

Loppukesä näkyy konkreettisesti altaiden vielä paikalla viipeilevissä muutamissa kymmenissä sorsalinnuissa. Monien lajien koirailla, kuten sinisorsilla, harmaasorsilla, lapasorsilla ja taveilla on nyt vain rusehtava hieman naaraan kaltainen puku. Uuden kosiopuvun ne saavat syksyn mittaan, ja värikkäälle asulle on käyttöä heti talvikaudella, sillä useimmat sorsalintumme pariutuvat talvialueillaan.

Elokuun havainnoistaan kertovat Jukka, Mehmet ja Paul:

Jukka Ranta:
Sateinen, mutta suhteellisen lämmin kuukausi. Uudellamaalla tehtiin monin paikoin elokuun sade-ennätyksiä. Rankkasadepäiviä, jotka aiheuttivat tulvia. Djupsundsbäcken tulvi kuluneen viikon maanantaina metsiköihin ja Meritielle, joka suljettiin Kaitaantieltä pitkälle satamaan päin.

Säästä huolimatta punasyyskorentoja oli todella paljon. Myös joitakin verikorentoja näkyi. Yhtään elokorentoa tai tummaasysskorentoa en havainnut. Nämä ovat Suomenojalla vähentyneet vuosien saatossa. Sen sijaan verikorennot ovat yleistyneet.

Suomen Ympäristökeskus informoi elokuussa, että kimalaisia on ollut paljon ja myös perhosia. Syke:n mukaan Etelä-Suomessa alkukesän kuivuus on rajoittanut perhoskantoja. Tämä näkyi myös elokuussa Suomenojalla. Kimalaisia oli todella paljon, kuten myös kukkakärpäsiä erityisesti niittykirvareita. Mutta perhosia oli vähän.

Yhtään ohdakeperhosta tai amiraalia en ole havainnut. Neitoperhosia ei ole näkynyt toukokuun alun jälkeen. Mielenkiintoinen yllätys oli hyvin pieni ruohojen seassa viipotteleva tumma perhonen. Seurasin sitä useana päivänä, kunnes se asettui siivet pystyssä ohdakkeelle sekä myöhemmin pietaryrtille ja siipien alapinnan väritys tuli näkyville, mikä helpotti tunnistamista. Kyseessä oli ruostenopsasiipi. Oli ensimmäinen havaintoni Suomenojalla. On nimensä mukaisesti nopsasiipi.

Hulevesialtaan reunoilla kasvaa erikoisen näköinen kasvi, jonka kukka muistutti kuusamaa. Tämä oli kuitenkin noin metrin korkuinen ja olen mieltänyt kuusamat pensaiksi. Tarkempi tutkiminen vahvisti, että kyseessä on keltavuohenkuusama, aika erikoinen nimi. Niitä oli sen verran paljon ja tiheästi, että ovat istutettuja.

Esa Lammi informoi, että muutaman vuoden kateissa ollut hentokarvalehti on palannut, mutta vain länsialtaalle. Linnut, erityisesti nokikanat ja harmaasorsat kiittävät. Lammi kertoi myös, että lännenpalsami on levinnyt Djupsundsbäckenin varrelta altaan eteläreunalle ja kaakonkulmalle.

 

Mehmet Cadiroglu:

Perjantaina 1.9. Sitowise Oy:ltä kaksi biologia tuli lintualtaalle tutkimaan altaan vieraskasveja. Tutkimuksen on tilannut Espoon kaupunki. Ennen tutkimusta he sanoivat, että hentokarvalehti on vieraslaji ja sitä on aikanaan ollut altailla paljon. Mutta etelä-itäaltaisiin keskittyneen tutkimuksen jälkeen sanoivat, että sitä ei ollut näissä lainkaan, eikä muitakaan kasveja. Pohjassa on mustaa haisevaa lietetta. Mitähän joutsenet syövät jatkossa?

 

Paul Stevens:

Elokuun lopussa satoi paljon. Yli 100 mm vettä satoi taivaalta noin viikossa. Finnoon ylivuotoallas oli sen verran täynnä vettä, että se peitti kokonaan altaan kivestä tehdyn jakajan. Myös ojan vesi ruokintametsän edessä oli korkealla, samoin kuin Finnoonpuro.

Sateinen sää sai sienet puskemaan esiin. Illan kävelyllä huomasin kirkkaan sieniparin lähellä itätornia. Otin kuvan kännykällä ja tunnistin sen iNaturalist-sovelluksen avulla silkkituppusieneksi. Se on hyvin harvinainen sieni Suomessa, ja se kasvaa lehtipuilla, esimerkiksi saarnilla, vaahteroilla ja pihlajilla.

Muualla löysin sappitatin, joka on yksi harvoista tateista, joka maistuu huonolta. Altaan ympärillä oli myös monta kääpää, erityisesti niillä vanhoilla koivuilla. Yksi kaunis kääpä oli pökkelökääpä, joka kasvoi koivussa.

Tänä vuonna on ollut hyvä koivunsiemensato. Ilmassa ja maassa on ollut valtava määrä koivunsiemeniä, jotka ovat levinneet joka paikkaan. Siemeniä syövät linnut, kuten varpuset, ovat nauttineet niistä. Koivun siemenellä on kaksi siivekettä, jotka auttavat sitä leijailemaan tuulessa pois emopuusta uuteen kasvupaikkaan.

Siloviholaiset olivat kaatuneen pajun päällä. Tuoreesta rikkoutuneesta pajusta ne ehkä söivät sokeria. Niiden takana liikkui metsälukki.

Syyskuun ensimmäisenä päivänä näin länsipolun varrella kaksi pikkulepinkäistä. Aluksi luulin, että ne söivät siemeniä, mutta ehkä ne etsivät pikkuötököitä kasveista. Kuvassa näkyy nuori lintu, mutta näin myös aikuisen naaraslinnun.

Tämän raportin koosti Esa Mälkönen. Seuraava julkaistaan 2.10.2023