[fusion_builder_container hundred_percent=”yes” overflow=”visible”][fusion_builder_row][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]
Marraskuun ankea harmaus jatkui. Sadetta ja niukasti valoa. Oikeastaan vasta sunnuntaiaamuna aurinko tuli esiin pidemmäksi aikaa ja mahdollisti kuvauksen. Vesi oli koko viikon normaalia korkeammalla, parhaimmillaan liki +80 cm. Tämä ja sateet pitivät tulvaniityn järvenä.
Ruokinnalla ainoa normaalista järjestyksestä poikkeava tapahtuma oli, kun varpushaukka laskeutui puun oksalle väijymään. Lähti kuitenkin pois. Muutoin normaali kattaus: pähkinänakkeli, puukiipijä, mustarastas ja tiaiset sekä tietysti oravat. Fasaanikukot tepastelivat arvokkaasti nokkoskukkulan ympäristössä. Polulla ja niityillä näkyy kuitenkin jälkiä eläinten paikallaolosta.
Keväällä oli juttua minkin aiheuttamista häiriöistä lintualtaalla. Tappoi todistetusti lintuja, jopa täysikasvuisia. Lisäksi lokkien alkukevään rauhattomuuden epäiltiin johtuvan osin minkkien aktiivisuudesta. Espoon Ympäristökeskuksen toimeksiannosta jo loppukeväästä luokutettiin minkkejä. Nyt loukuttaminen on alkanut uudestaan. Tästä oli sivustollamme tänään erillinen ja taustoista kertova juttu.
[/fusion_builder_column][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]