Useassa yhteydessä on lintualtaiden suoja-alueesta ja sen laajuudesta käyty keskustelua. Asiaa on tarkasteltu paljolti linnuston näkökulmasta. Vähemmälle ovat jääneet rauhoitetut kasvit ja hyönteiset. Esimerkiksi Suomenlahdentie, tienä on linnustolle uhka, mutta marskeille on tien rakennusprosessi isompi uhka kuin itse tie.
Havainto-opetusta antaa altaiden ympärillä tehtävä maaperätutkimus. Kairaamisen ohella jostain syystä on möngitty, möyritty, lanattu, tasattu … vaikea ymmärtää miten näin mittavat toimenpiteet liittyvät maaperätutkimuksiin. Hävinnyt on rauhoitettuja kasveja – mm. isopukinjuuri, esikot, pikkutalviot on karkoitettu. Lauhahiipijöiden esiintymisalueita on tasattu. Nämä eivät suoraan vaikuta linnustoon, mutta muuhun luontoon vaikutus – siis pienillä toimenpiteillä – on merkittävä. Ja epäsuorasti tämä vaikuttaa linnustoonkin jollain aikajänteellä. Tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta.
Viikolla alkoivat syksyn merkit näkyä muuallakin kuin pihlajanmarjoissa. Kurjet muuttivat, tulvaniitylle tuli vesi syksyjen tapaan, veneitä on alettu nostamaan – joillakin näyttää tosin olevan iso urakka edessä. Talleilla harjoiteltiin tuttuun tapaan kauniista syyspäivästä nauttien.