(Natrix natrix)

Eli vanhalta nimeltään tarhakäärme on yksi kolmesta Suomessa esiintyvästä käärmelajista. Rantakäärme on Suomen suurin käärmelaji. Rantakäärmeen tavallinen aikuispituus on 70–80 cm. Naaraat kasvavat koiraita huomattavasti isommiksi. Keltaiset, oranssit tai valkoiset niskatäplät ovat rantakäärmeen paras lajituntomerkki.

Rantakäärmeen värityksessä on runsaasti vaihtelua. Tavallisia värejä ovat oliivinvihreä, harmaanvihreä, ruskeanharmaa, mustanharmaa ja musta. Selässä voi olla kirjailuna erikokoisia tummia täpliä, joskus lisäksi kyljissä vaaleita pilkkuja tai tummia pystyraitoja. Nahanluonnin jälkeen rantakäärmeen värit ovat kirkkaimmillaan. Käärme, jolla on keltaiset, oranssit tai valkoiset niskatäplät on aina rantakäärme. Rantakäärmeen silmäterä on pyöreä, toisin kuin kyyllä, ja silmien takana on suuria kilpimäisiä suomuja, mitkä ovat hyviä lajituntomerkkejä silloin, kun tunnistettava käärme on väriltään musta.

Rantakäärme ui ja sukeltaa taitavasti. Maalla rantakäärme liikkuu vauhdikkaasti. Ravintonaan rantakäärme käyttää pieniä kaloja, sammakoita, vesiliskoja, myyriä ja hiiriä. Se nielee saaliin kokonaisena, tavallisesti pääpuoli edellä. Nuoret rantakäärmeet syövät selkärangattomia pikkueläimiä ja nuijapäitä.

Viime vuosina rantakäärme on Suomessa harvinaistunut. Syytä tähän ei tarkkaan tiedetä, mutta epäillään sen johtuvan maatalouden muutoksista (karjatalouden vähenemisestä). Yleisimmillään se on kaakkoisilla, eteläisilla la lounaisilla rannikkoseuduilla. Sielläkin vain paikottain. Sisämaassa se esinntyy yleisemmin vain Saimaan alueella.

Suomenojalla voi rantakäärmeen taitavaa kalastelua seurata Finnoonpuron mutkasta pikkuisen ylöspäin. Kolmipiikkisaaliit ovat hyviä ja kolmipiikit näyttävän maistuvan (piikeistä huolimatta). Myös altaalla voi nähdä rantakkärmmen uimassa – on ilmeisesti sammakkoja, vesiliskoja ja nuijapäitä etsimässä. Muutavia havaintoja on myös Djupsundbäckenin ja siihen laskevien pikkuojien varrelta.

Rantakäärmettä voidaan auttaa perustamalla munintaan sopivia lehtikomposteja rantojen tuntumaan. Suomen rantakäärmehavaintoja toivotaan ilmoitettavaksi myös Luonnontieteellisen keskusmuseon ylläpitämään matelijoiden ja sammakkoeläinten (ja myös muiden lajien) levinneisyyttä kartoitttavan hatikkatietokannan kautta.