Nokikana poikasineen – Kuva Timo Leppäharju.
Telkkä- ja sinisorsapoikueiden lisäksi altailla voi nähdä nyt ensimmäisiä nokikanojen poikasia. Pesivien nokikanojen määrä on nykyään luokkaa 10-15 paria, kun parhaimmillaan viisi-kymmenen vuotta sitten määrä oli yli kaksin- jopa kolminkertainen. Suurimpana syynä pidetään hentokarvalehden, nokikanan mieliruokakasvin, häviämistä altailta.
Tali- ja sinitiaisten ensimmäisten pesueiden poikaset ovat näinä päivinä lähdössä pöntöistään, kun taas toinen pieni pönttöpesijä kirjosieppo saattaa olla vasta asettumassa pesäpaikoilleen. Jos on hyvä kesä, useimmat tiaiset pesivät eteläisessä Suomessa uudestaan keskikesällä.
Satakieliä on runsaasti, ja nopeimmat jo lopettelevat laulu-urakkaansa, jos kumppani on saatu ja pesintä alkaa. Toista laulutaituria viitakerttusta voi nyt kuulla ainakin kahdella eri paikalla altaiden länsipuolella.
Kuvaajat kertovat omia kokemuksiaan viime viikolta:
Jukka Ranta:
Viikkoon sattui yksi myrskymatalapaine, jonka aikana Kukkumäen amatöörisääasemalla (linnuntietä 3,5 km altaalta) satoi 28 mm ja oksia putosi puista. Tosin aurinkoakin riitti, vaikka oli koleahkoa.
Kun ruderaatin niittyalueita niitettiin, olin varma, että keltamot hävisivät niiton myötä. Eivät hävinneet. Keltamot ovat kukassa ja likimain samanlaisella alueella kuin aiemmin. Ilmeisesti niiton yhteydessä tehtiin myös maansiirtoja, koska muutama keltamo on niiton yhteydessä syntyneillä töyräillä lähellä kävelytietä.
Tallitien metsä jaksaa yllättää. Vuosi sitten yllätys oli narsissi. Niitä ei enää näy. Sipulikasvina se säilyy pitkään, ellei sitä viedä pois. Rusakolle ja kauriille ei narsissi kelpaa myrkyllisyyden takia. Eli ne ovat kelvanneet jollekin. Kuluneen viikon yllätys oli herttavuorenkilpi (bergenia). Se leviää helposti ja on todennäköisesti ”karannut” Nuottaniemen taloista tai tullut dumpattujen roskien mukana.
Alaskankleitonia niitty tallitien metsässä on nyt komea. Suomalainen nimi hivenen harhaanjohtava kasvin alkuperän suhteen. Se Siperiasta peräisin, kuten englanninkielinen nimi ”Siberian Spring Beauty” tai tieteellinen nimi ”Claytonia sibirica” kertovat. Joten ei ole suuri yllätys, että se menestyy Suomessa.
Kynsimökrassi kasvoi aikoinaan täyttömäen altaan puoleisella rinteellä. Se hävisi täyttömäen myötä. Tulvaniityn reunoilla sitä on. Pääsee myös kuvaamaan, kun hevoset ovat niityltä poissa.
Ahomansikkaa on paljon itäisen kävelytien reunalla kaakonkulmasta miltei itäiselle lintutornille saakka. Puna-ailakki alkoi kukkia ja lemmikkejä on nyt todella paljon. Lupiinikin on tulossa kukkaan.
Koon perusteella päättelin, että kuvissani oleva perhonen on kaaliperhonen. Pohdintaa aiheutti, onko siiven kärjestä lähtevä tumma alue liian lyhyt kaaliperhoselle tai liian pitkä naurisperhoselle. Oli kookas ja se ratkaisi. Lenteli yksinään läntisen kävelytien reunoilla. Auroraperhosia lenteli paljon, nimenomaan lenteli, eivätkä ne suostuneet kuvattaviksi. Kukkakärpänen voikukalla on helosurri, jolla on hauska enlanninkielinen nimi Footballer Hooverfly
Mehmet Cadiroglu:
26.5 keskiviikon myrskyn jälkeisenä aamuna aikaisin olin kuvaamassa, kun mustakurkku-uikku ilmestyi eteeni kolmipiikki nokassaan. Sillä oli vaikeuksia niellä kolmipiikkiä. Selvästi se oli kalattomassa altaalla elävälle mustakurkku-uikulle uutta. Se käänsi ja väänsi kalaa mutta nielaiseminen ei onnistunut piikkien takia. Siihen tuli muita mustakurkku-uikkuja ja se lähti pois. En onnistunut näkemään nielaisiko se kalan. Se miten kolmipiikki oli päässyt altaaseen, jäi arvoitukseksi.
Paul Stevens:
Täällä päätin ottaa kevyimmillään kalustoa mukaan, eli kamera ja 14-24 mm laajazoomi. Otin kierroksellani erilaisia maisemia kuvia ja yritin tallentaa kevään vihreä väri skaala. Kierroksen lopussa kyhmyjoutsen koiras ruokaili lähellä rantaa. Se oli just sopiva subjekti laajaan kuvaan, missä lintu sekä maisema näkyy hyvin kuvassa.
Tämän viikkoraportin koosti Esa Mälkönen. Seuraava ilmestyy ma 7.6.