Kesy kettu – Kuva Tommi Heinonen
Suomenojalla kulkijoita on ilahduttanut viime aikoina peloton kettu, lintujen ruokintapaikan kuvaajia taasen mm. varpushaukka. Ruokintapaikan linnut toisinaan pelästyvät ilman näkyvää syytä, pakenevat tai jäykistyvät täysin liikkumattomiksi. Joskus reagoivat väärään hälytykseen, mutta aika ajoin syynä on niiden havaitsema petolintu. Talvella Suomenojalla useimmiten kanahaukka, varpushaukka tai isolepinkäinen. Kanahaukka on näistä linnuista talvella yleisin, sillä suurin osa sen kannasta pysyy talvellakin kotiseudullaan. Sitä vastoin varpushaukoista ja isolepinkäisistä suurin osa muuttaa etelämmäksi.
Tommi, Jukka, ja Paul kommentoivat viime viikkoja:
Tommi Heinonen:
Ensi lumi satoi jo marraskuun puolella ja lumentulo jatkui joulukuussa. Hienot talvimaisemat muuttuivat Etelä-Suomen loskaiseksi talveksi ja valon vähyys masensi valokuvaajia. Kaksi aurinkoista päivää sentään mahtuu ajanjaksolle. Meri jäätyi alkukuusta ja tavan mukaan muutama veneilijä ”unohti” veneensä laituriin jäihin talvehtimaan.
Luminen alkukuukausi lisäsi lintujen vierailua ruokinnalla, joten ensimmäinen täydennysahkiollinen ruokaa (68 kg) vietiin nälkäisille linnuille. Ruuat sponsoroi kuten aiemminkin K-Rauta Merituuli.
Uusi tuttavuus alueella on kettu, joka on nähty jolkottavan mm. Nuottalahden jäällä. Määränpää on ollut usein entiset hevoshaat, mistä löytyy hyvin pieniä jyrsijöitä aterialle. Kettu on hyväkuntoinen ja melko kesy. Annetaan sen elää alueella rauhassa.
Jukka Ranta:
Joulukuun alku oli luminen, parhaimmillaan lunta oli yli 30 cm. Monet kasvit saivat komeat lumihatut. Sitten tuli lauha jakso, vesisateet ja lumi hupeni alla 10 cm:n. Sen jälkeen pakkanen teki kävelytiet liukkaiksi. Vuoden viimeinen viikko päättyi vesisateisiin ja useaan plusasteeseen. Sangen erikoinen kuukausi.
Ruokinnalle oli vilskettä. Tiaisia ja mustarastaita riitti. Ajoittain paikalla oli runsaasti punatulkkuja. Niillä on mielenkiintoinen tapa: kun pyrähtää lentoon, koko ryhmä seuraa perässä. Kohta tulevat taas takaisin parvena.
Erikoista oli, että pakkasviikkojen aikana useisiin pajuihin tuli pajunkissoja. Odottavat jo kevättä.
Paul Stevens:
Talviruokinta aloitettiin marraskuussa. Ruokintametsikössä liikkui tavallisia lintuja
Nuottalahden ja Suomenojan altaiden alueella liikkuu ainakin yksi kettu. Useimmin näin sen pimeäaikana, mutta yhtenä päivänä kävin päiväkävelylle ja kettu oli metsästämässä niityllä. Se ei kuitenkin onnistunnut löytämään mitään syötävä, ennen kuin se käveli ruovikkoon.
Ruokinta-alueen lähellä oleva oranssi sieni kasvaa. Se on talvijuurekas, syksyn sesongin viimeistä lajia. Itse asiassa talvijuurekas on lajiryhmä, joka voi jatkaa kasvamista keskellä talvea, jos on pitkiä suojajaksoja.
Tämän raportin koosti Esa Mälkönen. Seuraava ilmestyy 6.2.2023.
- Kettu lähellä – Paul Stevens
- Kettu sai myyrän – kuva Paul Stevens
- Ihmettelevä kettu – Kuva Tommi Heinonen
- Varpushaukka naaras – kuva Mehmet Cadirogu
- Varpushaukka, naaras – Kuva Esa Mälkönen
- Varpushaukka naaras – kuva Paul Stevens
- Mustarastas naaras – kuva Mehmet Cadiroglu
- Mustarastas koiras – kuva Mehmet Cadiroglu
- Mustarastasnaaras – Paul Stevens
- Mustarastas naaras ja sinitiainen – kuva Mehmet Cadiroglu
- Punatulkut – kuva Mehmet Cadiroglu
- Punatulkku koiras – Kuva Esa Mälkönen
- Viherpeippo koiras – kuva Mehmet Cadiroglu
- Talitiainen tarkkailee – Kuva Jukka Ranta
- Sinitiainen ja boke – Kuva Jukka Ranta
- Käpytikka – kuva Paul Stevens
- Variksen lounas – Kuva Tommi Heinonen
- Höyhen – kuva Paul Stevens
- Orava – kuva Mehmet Cadiroglu
- Oravat – kuva Paul Stevens
- Rantavehnän lumihattu – Kuva Jukka Ranta
- Paju odottaa kevättä – Kuva Jukka Ranta
- Meri jäätyy – Kuva Tommi Heinonen
- Viimeinen veneilijä – Kuva Tommi Heinonen
- Nuottalahti – Kuva Jukka Ranta
- Kävelytie lumisateen jälkeen – Kuva Jukka Ranta
- Allas lumisateen jälkeen – Kuva Jukka Ranta
- Auringon paiste oli ihmettelyn kohde – Kuva Tommi Heinonen
- 68 kg linnuille ruokaa – Kuva Tommi Heinonen
- Linturuokinnan täydennystä – Kuva Tommi Heinonen