Perhosten heinäkuu 07/2021

 

 

Jukka Ranta:

Heinäkuussa helteinen sää jatkui, kunnes heinäkuun viimeisellä viikolla tapahtui käänne epävakaiseen suuntaan ja saatiin sateita monen päivän jälkeen.

Seurantajakso oli hyönteisten, erityisesti perhosten jakso. Tosin kuukausi alkoi tarhasylkikuoriaisten massaesiintymisellä. Niitä oli todella paljon, satoja ellei tuhansia ohdakkeilla, pietaryrteillä, raunioyrteillä, saunioilla ja monilla muilla. Laskin yhdellä kyläkarhiaisella 24 kappaletta. En ole aikaisimpina kesinä Suomenojan seurannan aikana nähnyt näin runsaasti sylkikuoriaisia. Ötökkätietäjien mukaan tarhasylkikuoriainen rantautui Suomeen vasta 2000-luvulla. Se on puutarhurin ystävä, joka syö kirvoja ja muita kasveja kiusaavia pikkuötököitä.

Toinen viikko oli sitten sitruunaperhosten viikko. Taas voi maneerimaisesti todeta, että en ole koskaan aiemmin nähnyt yhtäaikaisesti niin paljon sitruunaperhosia Suomenojalla. Niitä oli satoja – varsinainen invaasio siis. Erityisesti läntisen kävelytien reunan ja nokkoskukkulan edustan pelto-ohdakkeet ja kyläkarhiaiset houkuttelevat niitä. Myös niitetyn alueen uudelleen kasvaneessa heinikossa niitä lenteli.

Mielenkiintoista on, että sitruunaperhosten invaasion aikana, kuten sylkikuoriasviikollakin, säätutkassa näkyi tuhkamaisia pohjoiseen liikkuvia pilviä. Säätieteilijöiden mukaan ne olivat hyönteisiä. En ole kuullut, että sitruunaperhoset vaeltaisivat. Mutta jostain ne olivat Suomenojalle tulleet.

Kolmannella viikolla neitoperhoset ja amiraalit muodostivat runsaimmat perhoset. Myös kaali- ja lanttuperhosia näkyi paljon. Mielenkiintoista on, että sitruunaperhoset hävisivät lähes kokonaan.

Angervohopeatäpliä näkyi koko seurantajakson aikana useina päivinä. Kun keisarinviitta nostaa siipensä pystyyn, huomaa mistä sen englanninkielinen nimi ”Silver-washed Fritillary” eli hopealla pesty, tulee. Sama pätee herukkaperhoseen, joka on englanniksi ”Comma”. Heinäkuun viimeisen viikon alussa näkyi muutama ohdakeperhonen ja viimeisenä lauantaina sateen jälkeisessä auringonpaisteessa lenteli erittäin runsaasti nokkosperhosia.

Syyskorennot, erityisesti punasyyskorennot ja elokorennot alkoivat esiintymään suhteellisen runsaina kolmannen viikon lopusta alkaen. Sudenkorentokivellä saattoi olla parhaimmillaan kolme syyskorentoa tähystelemässä. Hätistelivät innokkaasti perhosia, jotka tulivat lepäämään kivelle.

 

Tommi Heinonen:

Sorsaemot poikasineen ovat vallanneet kävelytiet. Linnut näyttävät kenen alueella ollaan. Kävelijät, pyöräilijät ja koirat ulkoiluttajineen väistävät keskellä kävelytietä lepäileviä lintuja. Valokuvaajat tietysti hyödyntävät tilanteen.

Pietaryrtit ovat puhjenneet kukkaan, mikä merkitsee kesän hiipumista kohti syksyä. Samoin Nuottalahden hylätyille laitureille on alkanut kerääntymään lintuja.

 

Paul Stevens:

Heinäkuussa näin yhden uuden hyönteislajin Suomenoja. Se oli iso ja komea myskijäärä. Se on suuri sarvijäärä, joilla on pitkät tuntosarvet. Sen toukat elää raitojen rungon tyvessä ja niiden kehitys aikuiseksi kestää 3 vuotta. Aikuiset tulevat kukille niin kuin tämä yksilön on tullut pietaryrtille.

Heinäkuun keskivaiheessa olin kävelemässä tulvaniityn ohi, kun huomasin paljon perhosia niityllä. Menin kotiin hakemaan kamerani. Perhoset olivat syömässä rantakukissa, joka oli niityllä paljon. Yritin saada kuva, missä näkisi kuinka monta perhosta oli, mutta se oli hirveä vaikea. Sen jälkeen rupesin kuvaamaan kaikki näkemäni lajia. Loppujen lopuksi näin 6 lajia. Yleisin perhonen oli lanttuperhonen ja sen jälkeen sitruunaperhonen. Niiden lisäksi niityllä oli muutama naurisperhonen, nokkosperhonen ja neitoperhonen. Kuudes laji, joka näin siellä oli lauhahiipijä. Ennen en ole nähnyt niin paljon perhosia, mutta toisaalta en ole nähnyt niin paljon rantakukkia niityllä. Ennen vanha hevoset laidunsivat niityllä ja pitivät kasvit pieneksi tai estivät niitä kasvamista ollenkaan. Nyt kun hevoset on ollut pois, luonto on loistanut niityllä.

Tämä vuosi on ollut hyvä vuosi tukkasotkalle. Altailla on ollut aika monta poikasta ja välillä ne lepäävät rannan lähellä. Niissä on jo kehittänyt tukkasotkan komea keltainen silmä.

Heinäkuussa näin ensimmäisen näkemäni suruvaippa Suomenojalla. Tämä komea perhonen istui jonkin aika kaidalla. Ehtisin saada muutama kuva ja jätin sen rauhassa. Kun palautin noin tunti myöhemmin se oli lähtenyt, enkä ole nähnyt sitä uudestaan.

 

Mehmet Cadiroglu:

Heinäkuussa on ollut paljon helteisiä ja tuulettomia päiviä. Tälläiset päivät suosivat perhosia ja muita hyönteisiä ja niitä on ollut runsaasti. Kuvausreissut olivat sellaisia, että silmälasit olivat hien ja suolan peitossa, oma hiki poltti silmiä kovasti nokkosten poltosta käsivarsilla puhumattakaan. Jos ei muistanut ottaa mukaan juotavaa oli pakko mennä kotiin vaikka mieli teki vielä kuvata.