Poikasia ja perhosia – Viikot 23–26/2024

Pihlajaperhonen – Kuva Esa Mälkönen

Esa Mälkönen

Altailla voi nyt nähdä hyvin eri-ikäisiä poikasia, vastakuoriutuneista lentokykyisiin. Vanhimmat sinisorsan ja telkän poikaset ovat jo lähteneet, mutta aivan pieniäkin poikasia näkee.

Harmaasorsia pesii altailla 7–10 paria, mutta nyt sunnuntaina 30.6. länsialtaalla oli kuutisenkymmentä aikuista harmaasorsaa. Lähes kaikki olivat koiraita, joilla ei ole minkäänlaista roolia poikasten hoidossa, vaan ne voivat kerääntyä kauemmiltakin pesintäalueilta altaille. Leväiseltä näyttävän länsialtaan tarjonta on nyt niille mieluista.

Allas hiljenee viikon kahden sisällä, sillä naurulokit jättävät altaan poikasten vartuttua. Poikaset eivät palaa vielä seuraavana keväänä, sillä niiden kannattaa palata talvehtimisalueilta eteläisemmästä Euroopasta vasta saavutettuaan sukukypsyyden 2–3 vuoden iässä.

 

Paul Stevens

Kesäkuussa elämä lintualtailla oli vilkasta ja eri lajien poikasia ui siellä täällä. Suurin osa naurulokin poikasista on kasvaneet isoksi, ja ne uivat altaissa etsimässä ruokaa. Eräänä aamu näin jotain erikoista. Olin iltapäiväkävelyllä puron sillan lähellä, kun kuulin ruikuttavaa ääntä. Taivaalla näin kalalokin ja sen perässä tuli ääntelevä naurulokki. Kuulosti siltä, että naurulokki melkein itki. Sitten huomasin kalalokin jaloista roikkuva palleron, josta erotin jalan. Kalaloki oli napannut naurulokin poikasen ja oli viemässä sitä omille poikasilleen. En ole ikinä nähnyt kalalokin saalistavan naurulokin poikasia ennen tätä kokemusta. Harmi vain, että kamera jäi kotiin, enkä pystynyt todistaa näkemääni tapahtumaa edes huonolla kuvalla.

Koko kesän aikana levä on kasvanut länsialtaassa. Linnut eivät oleskelleet siellä kovin paljon ennen kesäkuun loppua. Nyt eri-ikäiset harmaasorsat ruokailevat siellä. Olin yllättänyt, kuinka paljon niitä oli syömässä levää samaan aikaan. Myös nokikanan poikaset ja yksi nauruloki uivat levän seassa. Levä kasvaa vain länsialtaassa, ei muissa altaissa.

Kaakkoiskulmassa on myös eri vesilintujen perheiden lempipaikka. Siellä olen nähnyt esimerkiksi telkän, sinisorsan, nokikanan, harmaasorsan, punasotkan ja mustakurkku-uikun poikasia. Kesäkuun viimeisellä viikolla näin melkein joka iltapäivänä mustakurkku-uikun perheen ruokailemassa siellä. Ensimmäisellä kerralla poikanen oli vielä niin pieni, että se pystyi olemaan piilossa emo selässä. Loppuviikon mennessä se oli kasvanut sen verran isoksi, että se ui vedessä. Kun aikaisemmin minulla ei ollut kameraa mukaan, päätin perjantai iltapäivällä mennä sinne kameran kanssa katsomaan, onko mustakurkku-uikun perhe samassa paikassa niin kuin monena iltapäivänä ennen sitä. Siellä emo ja poikanen uivat odotetusti. Poikaisia olikin kaksi. Yksi oli kasvanut riittävän isoksi, että se pystyi sukeltamalla hakemaan omaa ruokaa. Toinen oli hieman nuorempi ja odotti ruokatoimituksia emolta, vaikka välillä se itsekin sukelsi veteen.

 

Mehmet Cadiroglu

Muutamana aamuna jaksoin mennä kuvaamaan kello neljän aikoihin ja huomasin, että valo ja luonto on parhaimmillaan. On aamusumua ja altaan pinnalta nousee savumaista höyryä. Maisemat näyttävät mystisiltä ja rauhoittavilta ja hyvin kauniilta. Huomasin, että aamulla aikaisin näkee harvinaisempiakin vieraita, kuten kaneja, haapanoita ja meriharakoita.

Lintujen poikaset kasvavat nopeasti, naurulokkien poikaset ovat päässeet untuvistaan ja ovat jo lentokykyisiä. Toinen lokkilautta, joka ei ollut lokkien suosiossa, kelpasi sittenkin naurulokeille. Siinäkin oli poikasia, ilmeisesti pesät eivät näkyneet polulta katsottuna. Tänä vuonna perhosia ja muita hyönteisiä on paljon vähemmän kuin viime vuonna. Hyppyhämähäkkeihin kuuluvaa seeprahypykkiä en ole nähnyt vielä tänä kesänä. Tämä otus on utelias ja hyvin söpö. Toivon, että tapaamme vielä.

 

Helmut Diekmann

Alkukesällä päiväperhosten määrät pysyivät suhteellisen pieninä. Tavanomaisten kaaliperhosten alaheimoon kuuluvien lajien (eli lanttu-, nauris- ja kaaliperhosten) lisäksi on Suomenojalla nähty erikoisempiakin perhoslajeja. Esa kuvasi kesäkuun alussa komean pihlajaperhosen, ja minä itse näin 30.6. Suomenojan alueen luoteisella puolella hohtosinisiiven ja helmihopeatäplän (siitä en valitettavasti saanut kuvaa). Helmihopeatäplän vahvimmat kannat löytyvät Lounais-Suomesta, mutta laji on viime vuosina levinnyt pääkaupunkiseudulle.

Kesäkuun aikana kävin muutaman kerran Suomenojalla etsimässä sellaisia perhoslajeja, joita ei näe yhtä helposti kuin värikkäitä päiväperhosia. Kuun alussa löysin harvinaisen kirjotäpläkoin, jonka toukka elää raunioyrtillä (sitähän Suomenojalla riittää). Ja kuun puolessavälissä tuli vastaan soma, pieni oliivikiiltoyökkönen, joka on ollut Suomessa kaakkoinen laji.

Juhannuksen tienoilla alueella kasvavat tuomet olivat taas kerran täynnä tuomenkehrääjäkoin toukkien rakentamia seittipesiä. Varsinaisiin kehrääjäkoihin kuuluu toistakymmentä lajia, joiden perhoset ovat niin samannäköisiä, että niitä voi oikein erottaa toisistaan. Usein vain toukan ravintokasvi paljastaa lajin. Löysinkin pari toukkapesää raidalta, ja ne olivatkin salavankehrääjäkoin toukkien tekemiä. Tämän lajin toukat iskevät siis vain pajulajeihin (Salix sp.). Tähän mennessä laji on esiintynyt vain hyvin harvinaisena harhailijana, mutta viime aikoina siitä on tehty enemmän havaintoja.

Kesäkuun 26.6. aamupäivällä kokeilin feromonien käyttöä perhosten houkuttelemiseksi. Olin hankkinut Suomen perhostutkijain kautta ns. feromininappeja, eli kumisia nappeja, joista lähtee ilmaan keinotekoisesti valmistettuja feromoneja eli naaraiden tuoksuainetta. Minulla oli kahden lajin feromoneja mukana: haavanlasisiiven ja koivulasisiiven. Ei kestänyt kauan, että ympärillä pörräsi pari haavanlasisiiven koirasta, ja myöhemmin saapui lisäksi pari koivunlasisiipiä.

Lasisiivet ovat perhosia, vaikka ne näyttävätkin ensisilmäykseltä enemmän pistiäisiltä. Haavanlasisiipi on suuri, herhiläistä muistuttava ”pörriäinen”, jonka toukka elää vanhojen haapojen rungoissa. Koivunlasisiiven toukka vuorostaan elää koivujen rungoissa. Molemmat ovat malliesimerkkejä ns. Batesin mimikrystä, jossa harmiton saaliseläin pyrkii muistuttamaan eläintä, joka on saalistajien mielestä vaarallinen kohde.

Lasisiivet viettävät piilottelevaa elämää, minkä takia niitä ei näe luonnossa kovinkaan usein. Mutta kun ottaa esille feromoninapin, niin ne ilmestyvät paikalle kuin taikaiskusta.

 

Jukka Ranta

Kesäkuun alku oli vaihteleva, tuulinen ja sadekuurojen sävyttämä. Sää lämpeni ja poutaantui kuitenkin vähitellen ja juhannuksen jälkeen koettiin helteinen viikko.

Perhosia näkyi edelleen vähän. Lanttuperhosia ja piippopaksupäitä lenteli jonkin verran. Yksittäinen amiraali lenteli viime perjantaina. Tytönkorentoja oli edelleen runsaasti ja myös jokunen ruskohukankorento näkyi.

Keltamaitetta kasvoi vähäsen aikoinaan täyttömäen reunoilla. Nyt se näyttää kotiutuneen hulevesialtaan ympäristöön. Myös ruusuruohoa on runsaasti hulevesialtaan ympäristössä.  Särmäkuisma on toinen täyttömäen peruja oleva kasvi. Se kasvoi aikoinaan vain täyttömäellä. Täyttömäen hävittämisen myötä se ilmaantui läntisen kävelytien varrelle. Nyt sitä aika runsaasti myös ruderaatilla.

Ahdekaunokki on tärkeä kasvi perhosille. Olin huolissani, kun sen nuppuja ei näkynyt. Mutta perjantaina oli runsaasti nuppuja esillä.

 

Tämän viikkoraportin kokosi Helmut Diekmann. Seuraava raportti ilmestyy 5.8.