Poikasia, kukkia, hyönteisiä – Viikot 23-26/2022

Kaksisiipisen iltalento-Kuva Esa Mälkönen

Jukka Ranta

Ruttojuurten ollessa nyt lehtivaiheessa on helppo havaita, että noin kolmasosa niiden entisestä kasvualasta on tyhjänä. Tässä vaiheessa ruttojuurten lehtien välistä on tullut esiin illakko, joka luokitellaan Suomessa maatiaiskasviksi (vaikka on tuotu Suomeen 30-vuotisen sodan tuliaisina). Illakkokanta on ollut hyvin runsas, nyt on esillä vain pari rypästä. Yhteen oli tullut tutustumaan tarhaharsokorento.

Pölkkyruoho kasvaa ruttojuurten kohdalla lämpöputken takana, itäpuolella olevalla mäentöyräällä. Se on alkuperäiskasveja, mutta harvinainen. Se on kasvupaikallaan rakentamisen uhkaama ja lienee vain ajan kysymys, koska rakentamisvimma hävittää sen.

Kuten on aiemmin mainittu, kasvoi särmäkuismaa täyttömäellä. Se luonnollisesti hävisi täyttömäen poiston seurauksena. Kuten viime kesänä raportoitiin, se ilmaantui yllättäen maansiirtojen myötä parkkipaikan ympäristöön. Tänä kesänä se näyttää runsastuneen läntisen kävelytien varrella. Toinen maansiirron myötä viime kesänä ilmaantunut on aitohunajakukka. Läntisen kävelytien alusta se hävisi ilmeisesti päivänkakkaraistutusten myötä. Sen sijaan hulevesialtaan ympäristössä ja ”Espoo baanan” reunalla se tuntuu lisääntyneen. Hulevesialtaan töyräille on ilmaantunut ruusuruohoa, joka on luonnonkasvi.

Kuvasin raportointijakson ensimmäisellä viikolla ruderaatin itäreunalla oudonnäköistä sudenkorentoa. Arvuuttelin itse, nuoren sulkakoipikorennon ja sirotytönkorennon välillä. Kysyin kuitenkin neuvoa viisaammilta ja arvelu oli, että olisi sirotytönkorento. Myöhemmin juhannusviikolla oli nokkoskukkulan takana heinikossa sirotytönkorentoja yksittäin ja tandemissa. Tunnistaminen onnistuu ensimmäisen jaokkeen viinilasikuviosta. Englanniksi sirotytönkorento on ”Variable bluet”, mikä korostaa sen värien vaihtelua. Joten kesäkuun alun mysteeri on varmaan sirotytönkorento.

Kaunosylkikuoriaisia ilmaantui kesäkuun puolessa välissä. Vielä juhannuksena niitä oli runsaasti. Perhosista piippopaksupää oli runsas ja muutama nokkosperhonen näkyi kukilla. Nokkosperhoset lienevät jo uutta sukupolvea, koska siivet ovat hyväkuntoisia.

Paul Stevens

Mustakurkku-uikkupari rakensi pesän polun viereen. Se oli aika rohkea paikka ja monet ihmiset pysähtyivät ottamaan kuvia pesästä. Kuukauden keskivaiheessa mustakurkku-uikun poikaset kuoriutuivat ja pesä oli vielä suosittu kuva-aihe. Suurin osa ihmisistä otti kuvia ylhäältä polulta. Minä asetuin veden reunalle noin 12 m päähän pesästä. Kuvauspaikkani oli matala, melkein veden tasolla. Sieltä seurasin emojen ja poikasten touhuja. Alussa emo istui pesällä ja poikaset oli piilossa. Sitten emo nousi, venytteli ja asettui uudestaan pesän päälle. Ennen kuin se istui näin kolme poikasta. Kaksi poikasta oli selvästi vanhempi ja vahvan näköisiä toisin kuin kolmas poikanen. Kun toinen emo tuli kaksi vahvempaa poikasta yhtäkkiä ilmestyi emon höyhenistä ja kilpaili ruoasta. Katsoin ja kuvasin perheen menoja jonkin aika. Jossain vaiheessa molemmat emot olivat vedessä ja poikaset ihmettelivät mihin niiden vanhemmat olivat menneet. Lyhyen odotuksen jälkeen toinen emoista palasi pesään ja poikaset menivät piiloon. Muutaman ruoan toimituksen jälkeen toinen emo meni hakemaan itselle ruokaa ja toinen nukkui pesässä. Pari päivää myöhemmin perhe vietti suurimman osan ajasta vedessä. Silloin yksi kuoriutumaton muna jäi pesään. Kuulin myös myöhemmin, että yksi poikanen oli kuollut. Toivottavasti kaksi poikasta kasvavat aikuisiksi.

Samana aamuna kuin kuvasin mustakurkku-uikku perhettä monet linnut ruokailivat samalla kaakonkulmalla. Siellä oli monia naurulokkia, sinisorsia, taveja, punasotkia, tukkasotkia ja lapasorsia. Näin samana aamuna myös haapana koiraan ja punasotka poikueen. Illalla näin ensimmäisen lapasorsa poikueeni. Silloin poikaset uivat nätisti emon perässä.

Kesäkuussa näin muutaman kerran valkohäntäkauris uroksen tulvaniityllä. Siellä se söi rennosti. Yhtenä aamuna ei ollut kamera mukana kun näin sen ja jatkoin aamukävelyäni. Kun palasin se oli vielä siellä. Menin kotiin, hain kamerani ja menin takaisin niityn reunalle. Uros oli vielä rauhallisesti viettämässä aikaa niityllä. Otin kuvia ja seurasin sitä, jossain vaiheessa se huomasi minut. Selkeästi se ihmetteli, mitä olin tekemässä. Se myös ihmetteli ohi kulkevaa koiraa. Sitten se lähti kävelemään minua kohti. Se tuli niin lähelle, että se ei mahtunut ruutuun. Päätin, että olin saanut riittävästi kuvia ja lähdin kotiin. Uros jäi niitylle, mutta pikkuhiljaa käveli ruovikoille.