Poikueita, perhosia ja muita ötököitä – Viikot 25–26/2019

Kesäpäivänseisauksen tienoilla luonto siirtyi alkukesästä keskikesään. Tämän voi huomata niin kasvien kuin eläinten, esimerkiksi lintujen ja hyönteisten, maailmassa.

Kottaraiset alkoivat yöpyä monisatapäisina parvina altaiden ruovikoissa. Esa Mälkönen kertoo: ”Iltaisin ensimmäiset yöpyjäparvet saapuvat noin tunti ennen auringonlaskua ja viimeiset puoli tuntia auringonlaskun jälkeen. Kottarainen on aikainen pesijä. Poikaset ovat täysikasvuisen kokoiset, mutta ne erottaa emolinnuista siitä, että ovat tasaisen tummahkon harmaita.”

Monet vesilinnut liikkuvat parhaillaan altaissa poikueittensa kanssa. Uhanalainen punasotka on onnistunut  hyvin pesinnöissään. ”Yhdellä allaskierroksella voi nähdä viisi-kuusi poikuetta ja ruovikon sisäisissä lampareissa on todennäköisesti aina näkymättömissä jokunen poikue”, Esa kertoo.

Sinisorsa- ja harmaasorsanaaraat ovat hyvin samannäköiset. Erot näkyvät lähinnä siipipeilissä ja nokassa. Sinisorsaan verrattuna harmaasorsa on myöhäinen pesijä ja siksi kesäkuun lopulla altailla nähtävät näiden lajien pienet poikaset ovat useimmiten harmaasorsia, vaikka joskus sinisorsa saattaa keväällä tuhoutuneen pesinnän tilalle tehdä uuden yrityksen.

Kyhmyjoutsenparilla on kuusi poikasta. Naurulokkien poikaset ovat nyt teini-ikäisiä ja osaavat lentää jo hyvin taidokkaasti. Aina välillä ne kinastelevat – kuten teineillä on tapana – aikuisten lintujen kanssa.

***

Kesäkuun alussa saapui Suomeen ohdakeperhosten massavaellus. Nämä perhoset olivat tulleet todennäköisesti Lähi-idästä. Suomenoan lintualtaan ympäristössä voi nähdä vielä muutamia jo pahasti kulahtaneita perhosveteraaneja.

Toinen vaeltava päiväperhoslaji on amiraali. Ainakin yksi amiraali (sekin jo vanha ja kulunut sotaratsu) kiertää vielä yllättävän vikkelästi altaita.

Yöperhosista gammayökkönen on ahkera vaeltaja. Gammaykkösiä saapui ohdakeperhosten vanavedessä joskus kuukausi sitten Suomeen. Vaikka gammayökkönen on nimellisesti yöperhonen, se pörrää myös päiväsaikaan kedoilla ja niityillä ja vierailee ahkerasti kukilla.

Tällä hetkellä kaikki nämä vaeltajat ovat jo kulahtaneita. Mutta ne lisääntyvät nyt täällä Suomessa, ja kuukauden kuluttua uusi sukupolvi aloittaa lentonsa. Pian voidaan siis ihailla tuoreita ja värikkäitä perhosia. Loppukesällä ohdakeperhonen tulee lentämään täällä hyvin runsaslukuisena. Gammayökköset saattavat saada vielä täydennystä etelästä, kun uudet parvet saapuvat sieltä (niin kuin viime vuoden loppukesällä kävi).

Juhannuksen jälkeen jotkin puhtaasti kotimaiset keskikesän päiväperhoslajit aloittivat lentonsa. Pian piippopaksupäiden jälkeen melko samannäköiset lauhahiipijät ilmestyivät Suomenojan maisemaan. Viikolla 26 Suomenojalla näkyi myös kesän ensimmäinen tesmaperhonen, joka on tyypillinen ja hyvin yleinen heinäkuun laji.

Lintualtaan pohjois- ja luoteispuolella rehottavat heinikot kuhisevat pikkuperhosia – kääriäisiä ja koisia. Tarkempi tarkastelu (vaikkapa suurennuslasilla tai kameran makrolinssillä) paljastaa, että niiden muodot ja värit ovat hyvinkin mielenkiintoisia, jopa kauniita. Tutkikaa esimerkiksi kapeasiipisiä heinäkoisia, niiden omituisen pitkiä huulirihmoja ja suuria silmiä! Tai värikkästä punakeltakoisaa!

Kun viikko sitten nökötin lupiinien, mataroiden ja pietaryrttien keskellä kuvaamassa pikkuperhosia, eräs ampiaista muistuttava otus sukelsi kameralaukkuuni. Sekin osoittautui perhoseksi – lasisiiveksi! Lasisiivet matkivat mestarillisesti pistiäisiä. Niiden toukat kehittyvät puiden rungoissa ja talvehtivat yleensä kahdesti. Näkemäni varjolasisiipi viihtyy kulttuuriympäristöissä ja sen toukka tekee äkämiä haapojen oksanhankoihin.

***

Perhosten lisäksi Suomenojalla voi tarkkailla muitakin ötököitä. Esimerkiksi harvinaisia eteläntytönkorentoja. Koiraat ovat sinimustia ja naarat vihreämustia.

Ruutupirkkoja näkyy harvakseltaan, mutta seitsenpistepirkkoja on tällä hetkellä hyvin runsaasti. Suuriksi kasvaneet ohdakkeet ja takiaiset ovat täynnä kirvoja, jotka vuorostaan houkuttelevat pistepirkkoja paikaille.

Jukka Ranta kertoo havainnoistaan seuraavasti: ”Kuljin altaan ympäristössä pariin otteeseen toivorikkaana etsien perhosia ja sudenkorentoja. Yksittäinen amiraali lenteli kukasta kukkaan, mutta ei suostunut pysähtymään kuvattavaksi. Muita perhosia en sitten havainnutkaan. Samaten yksittäinen ruskohukankorento lenteli korresta toiseen eikä sitä pystynyt kuvaamaan. Yhtään tytönkorentoa en vielä ole nähnyt, en Suomenojalla enkä muualla.

Lohdutukseksi oli runsaasti sylkikuorisia. Kuvissa on tarhasylkikuoriainen (common red soldier beetle). Myös kukkakärpäsiä oli paljon. Otin kuvan yksilöstä, jonka tarkka alalaji oli vaikea määrittää. Päältä on kuin helophilus, mutta mustat nilkat puuttuvat. Onneksi kimalaisia ja mehiläisiä tuntuu olevan melko paljon.

Muutosraporttia varten kävin Kaitaantiellä. Kaitaantien ja Hylkeenpyytäjäntien risteyksessä on Kaitaantien eteläpuolella on töyräs, joka syntyi Kaitaantien valmistumisen myötä. Talvella sen taakse kasattiin lunta. Nyt töyrään päällä on unikkopelto. Onko istutettu vaiko tullut maansiirron myötä on arvoitus.

Kyläkellukka sotketaan helposti varmaan leinikeihin. Sen verran samanlaisia kukat ovat ja toisaalta kyläkellukan kukka on hyvin erilainen kuin tunnetumman ojakellukan. Sen sijaan hedelmä, väkäinen pähkylä, on hyvä tunnisteperuste ja se on samankaltainen kun ojakellukalla. Kävelyteiden varsilla ja Hyljeluodontien varrella kasvaa metsänätkelmää. On eteläisen Suomen laji. Poistetun täyttömäen alue on kesän edetessä muuttunut peltokanankaalikentästä peltosauniopelloksi.”

Viikkoraportin toimitti Helmut Diekmann