Päiväunet – Kuva Tommi Heinonen
Pikkuhiljaa alkoi lämpenemään, vaikka oli vielä yöpakkasia. Runsaita sateita, joista oli seurauksena myös tulvia ja Meritie oli jälleen suljettu pari päivää. Ruokintapaikalle pääsy oli vaikeaa. Pääsiäistä vietettiin keväisessä säässä, lämpötila nousi yli kymmenen asteen. Lumipeite hupeni Etelä-Espoossa 31 sentistä olemattomiin.
Allas pysyi jäässä ja ajoittain jäälle tuli sadevettä ja lumen sulamisvettä. Merivesi oli koko kuukauden poikkeuksellisen alhaalla. Siitä huolimatta Finnoonpuro tulvi niitylle. Lintuja ilmaantui puroon vasta pääsiäisen aikaan: sinisorsia, telkkiä ja myös laulujoutsen pari.
Polku puron suulle oli kuiva ja helppokulkuinen johtuen alhaalla olleesta merivedestä. Nuottalahdella sulissa oli lintuja suhteellisen paljon. Harmaahaikarat ”vartioivat” runsasta tukkasotka parvea. Myös naurulokit ovat jo odottamassa. Niiden huuto kuuluu hyvin altaalle.
Leppä aloitteli kukintaa ja pajunkissoja näkyi paljon. Etelänruttojuuria tuli enemmän esiin ja monissa näkyi jo valkoisia terälehtiä. Leskenlehti aloitti kukinnan ruderaatin sorakasalla.
Parkkipaikan reunan kivillä on runsaasti karttajäkälää. Löysin myös erikoisen näköisiä kääpiä.
Esa Mälkönen kertoo havainnostaan:
Varsin aikainen liejukana näkyi 28.3. puronsuun sillan tuntumassa. Laji on koko Suomen mittakaavassa harvinainen, niitä pesii vain 150-200 paria. Suomenojalla pesi parhaimmillaan (vuosina 2008-2015) vuosittain 15-30 liejukanaparia, mutta määrä on sittemmin vähentynyt noin kymmeneen pariin, ehkä vähän allekin.
Tommi Heinonen kertoo:
Maaliskuu oli melko harmaa ja sumuinen. Lintuallas on jäässä.
Maaliskuun lopulla Nuottalahdelle jokisuuhun syntyi sula, joka suureni nopeasti lämpimien säiden mukana.
Paikalle ilmestyi nopeasti ensimmäiset muuttolinnut ja niiden määrä ja lajivalikoima kasvoi nopeasti.
Paikalla oli ainakin; telkkä, tukkosotka, heinäsorsa, nokikana, kanadanhanhi, merihanhi, harmaahaikara, laulu- ja kyhmyjoutsen sekä aivan kuun viimeisinä päivinä saapuivat naurulokit suurella metelillä.
Paul Stevens kertoo:
Puukiipijä on pikkulintu, joka ei pysy paikallaan hetkeäkään. Se laskeutuu puunrungolle ja kiipeää heti ylöspäin etsiessään maukkaita suupaloja kaarnan raoista.
Jakson loppuvaiheessa meri alkoi sulaa puron suun edestä. Sorsalinnut löysivät vapaan veden nopeasti. Kanadanhanhet ja merihanhet pysähtyivät syömään ennen kuin jatkoivat matkaansa. Tukkasotkat, punasotkat ja nokikanat pysyivät meressä odottaessaan altaiden sulamista.
Viimeisellä viikolla ensimmäiset naurulokit saapuivat ja istuivat jään reunalla. Heti kun ne kuulivat kovan äänen satamasta, ne lähtivät lentoon.
Purossa pari sinisorsan koirasta otti yhteen. Rajun, mutta lyhyen taistelun jälkeen voittaja liittyi naaran seuraan ja häviäjä meni rantaan.
Koosti Jukka Ranta
Seuraava raportti ilmestyy 8.4.24