Ruskan aika – Viikko 40/17

[fusion_builder_container hundred_percent=”yes” overflow=”visible”][fusion_builder_row][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]

 

Sadetta, tuulta ja harmaata. Alkuviikolla makron kera tuulessa oli turhauttavaa ja päätin(JR) sen jälkeen, että tulen uudestaan keskittyen miljöökuvaamiseen. Etelärannikon ruska alkaa olla nimittäin parhaimmillaan. Lehtipuut hohtavat pääosin keltaisiensa. Punaista näkyy aika vähän, enimäkseen vaahteroissa. Lauantaina lähestyvä saderintama teki Nuottalahden näkymät mielenkiintoisiksi – oli sattumaa, että olin paikalla aika sopivasti sadepilvien työntyessä esiin. Sade alkoi noin tunti kuvien oton jälkeen.

Altaalla oli maanantaina yllätys, syyspukuinen allinaaras oli eksynyt altaalle. Se sukelteli ahkeraan ja viihtyi harmaasorsien seassa ja lenteli niiden kanssa. Nuottalahti on taasen joka syksyiseen tapaan lintujen kokoontumispaikkana: alleja, sotkia, telkkiä, lokkeja ja merimetsoja. Kuuluipa valkoposkihanhien ”haukuntaakin”.

Syksy on sienien aikaa. Suomenojan metsiköissä ja polkujen reunoilla on harvinaisen paljon mustesieniä.

[/fusion_builder_column][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]

[/fusion_builder_column][/fusion_builder_row][/fusion_builder_container]