Sitkeitä talvehtijoita - Viikko 9/18

[fusion_builder_container hundred_percent=”yes” overflow=”visible”][fusion_builder_row][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]

Punarinta. Kuva: Janne Haapa-aho

Viikkoraportin toimittaja tällä viikolla: Esa Mälkönen.

Viikolla 9 koetut talven kovimmat pakkaset eivät lannistaneet ruokintapaikan eksoottisimpia vieraita. Punarinta on yhä vakiokävijä, samoin ainakin kaksi järripeippoa.
Tiaisten ja mustarastaiden lisäksi paikalla tapaa usein puukiipijän ja hippiäisen, silloin tällöin urpiaisen, vihervarpusen ja käpytikan.

Tänä vuonna ruokintametsikössä vakituisesti pyörivä käpytikka ei ole ollut kovinkaan perso rasvalle vaan tuntuu tyytyvän käpyjen nikkarointiin. Isolepinkäinen (lapinharakka) ilmaantuu pikkulintu- tai pienjyrsijäsaaliin toiveissa joskus ruokintapaikalle, mikä välittömästi laukaisee lintujen varoittelun. Ja usein poistumisen. Jonkin vaaratilanteen jälkeen ruokintapaikka saattaa olla täysin autio puolikin tuntia, joskus kauemminkin.

Rusakon jälkiä ja papanoita on nyt poikkeuksellisen runsaasti ruokinnalla ja sen läheisyydessä. Ovatko kaikki vain yhden saannoksia, vai onko rusakoita useampikin, on vielä arvoitus. Toistaiseksi ei ole nähty kuin yksi kerralla, mutta havainnointi ei ole kovin kattavaa, kun jäniseläimet ovat pääosin hämärä- ja yöeläjiä. Usein sanotaan, että rusakon erottaa jäniksestä isommista korvista, mutta jos molemmat lajit eivät ole näkyvissä, korvista määrittäminen vaatii tottumusta. Varma tuntomerkki on kuitenkin hännän päällinen. Rusakolla se on aina musta (ja alta valkea). Rusakko ei ole talvellakaan puhtaan valkoinen vaan korkeintaan harmahtava, kun taas jänis muuttaa pukunsa talveksi kokovalkeaksi. Täysikokoiselle rusakolle ainoa suurempi uhka Suomenojalla on siellä vakituisesti liikkuva kettu.

Kuten aikaisempina talvina niin myös tänä talvena lumikko on tullut etsimään syötävää ruokinnan läheisyydestä. Pienenä ja hoikkana se pystyy saalistamaan hiiriä ja myyriä niiden käytävistä. Joskus voi huono-onninen lintukin jäädä saaliiksi. Lumikko (mustela nivalis) on Euroopan pienin näätäeläin. Isommasta kärpästä lajin erottaa talvella täysvalkeasta hännästä (kärpällä hännän pää on musta).

[/fusion_builder_column][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]