Sudenkorentokivi – Viikko 34/17

[fusion_builder_container hundred_percent=”yes” overflow=”visible”][fusion_builder_row][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]

 

Kirjan julkaisun nostalgisissa tunnelmissa, saanen (JR) palata hivenen menneeseen ja ottaa sieltä vauhtia tähän päivään. Aloitimme siis alueen dokumentoinnin kevättalvella 2011. Sen vuoden kesään sattui lämpöputki, joka toi mukanaan runsaasti perhosia. Luonnollisesti talvehtineitakin perhosia oli paljon. Tuntui, että vaeltajiakin tuli normaalia enemmän. Elokuun alussa istuin kivellä ja seurasin ja kuvasin perhosia ohdakkeiden kukissa: neitoperhosia, nokkosperhosia ja paljon vaeltajina tulleita ohdakeperhosia. Joukossa ajoittain myös amiraaleja. Vieressä olevan kiven päällä tähystää punasyyskorento. Se pyrähtää aina säännöllisesti pyydystyslennolle, mutta palaa aina samaan paikkaan tähystämään. Vietin pari tuntia seuraten punasyys- ja elokorentojen touhuja. Koska seuraavina viikkoina kivellä oli edelleen paljon syyskorentoja, aloinn kutsua kiveä sudenkorentokiveksi. Kirjamme sivun 134 punasyyskorento on tuolloin kuvattu.

Kivi on edelleen olemassa ja edellä kuvattu on toistunut miltei joka vuosi elokuussa ja jatkunut usein syyskuulle. Kuuden vuoden aikana miljöö on kuitenkin muuttunut. Maaperä- ja pohjavesitutkimusten yhteydessä maata siirreltiin ja kasattiin uusiin kasoihin. Kiven vieressä olleet ohdakkeet ovat suuremmaksi osaksi kadonneet maata möyrittäessä. Kiven ympäristö kasvaa nyt runsaasti heinää, mutta kivi on edelleen paikallaan. Viimeiset kolme viikkoa se on ollut taasen syyskorentojen (elo-,punasyys- ja tummasyyskoretojen) tähystyspaikkana. Näitä on ollut todella runsaasti. Mielenkiintoista on, että nyt on ollut kivellä myös sisisliskoja. Lieneekö sissarilla kiikarissa saalista. Sissarihan pystyy napaamaan ison perhosenkin ja syö kastematoja. Voi kuitenkin olla, että syyskorento on liian “kovanahkainen”.

Ohdakkeiden sijasta perhosia on ollut runsaasti vieressä olevilla keltanoilla ja ahdekaunokeilla. Neitoperhosten määrä tuntui olevan laskussa viikon loppua kohden. Alkuviikosta oli vielä paljon, mutta sunnuntaina aika vähän. Joukossa on amiraaleja, kaali- ja lanttuperhosia.

Olen parin viikon ajan ihmetellyt parkkipaikan lähelle ilmaantunutta kasvia. Galleriassa on siitä Riston kuva. Itsekin olen käynyt sitä pariin kertaan kuvaamassa. Muistuttaa paljon syysleimua (floxi). Olen vertaillut meidän pihan floxeja, niin on helppo huomata, että hede- ja emirakenne on erilainen samaten kukkperä. Nuput, lehdet ja kukan ilme ovat floxin tapaisia. Kukassa on siis viisi terälehteä, josten ristikukkaiset kuten illakon voi sulkea pois. Leimuja on monenlaisia ja voi olla, että kyseessä on jokin jalostettu muto. Jatkan tutkimista ja kyselen tietäviltä.

[/fusion_builder_column][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]

[/fusion_builder_column][/fusion_builder_row][/fusion_builder_container]