Taistelut, parittelut, kukinnat, kevät – Viikot 10-14/2025

Viiksitimali – kuva Janne Haapa-aho

Jukka Ranta:

Maaliskuu oli pääkaupunkiseudulla mittaushistorian toiseksi lämpöisin maaliskuu ja viime viikolla koettiin ajankohtaan nähden mittaushistorian lämpöisin päivä. Sitten lauantaina tiputteli vähän märkää lunta.

Joutsenpari tutki pesäpaikkaa altaalla kohdalla jossa kaksi vuotta sitten kuoli hautova joutsen. Onko uusi pari vai onko leski löytänyt puolison itselleen.

Viime viikon aikana ilmatilan täytti tuttu kirkuna: naurulokit olivat saapuneet. Lokkilauttoja tutkittiin innokkaasti. Altaalla näkyi myös telkkiä, tukkasotkia ja nokikanoja.

Leskenlehdet alkoivat kukkimaan. Odotin, että ensimmäiset perhoset olisivat lennelleet varsinkin viime viikon lämpöisinä päivinä. En kuitenkaan nähnyt.

Japaninruttojuuri alkoi kukkimaan – noin kolmisen viikkoa aiemmin kuin normaalisti. Etsin sinivuokkoja tallitien metsästä. En löytänyt. Sen sijaan löytyi yllätys: kukkivia krookuksia.

Esa Mälkönen:

Maaliskuun 23.päivä allas oli jo pääosin sulanut, esimerkiksi itäallas oli täysin sula ja keräsi useamman kymmenen vesilintua, eniten tukka- ja punasotkia sekä telkkiä. Myös yksittäisiä taveja, sini- ja harmaasorsia.

Joutsenia oli hetken viisi, mutta yksi kyhmyjoutsenista sai äkkihäädön. Kyhmyjoutsenpari karsasti kovasti myös laulujoutsenpariskuntaa, mutta ei uskaltanut käydä fyysisesti kiinni, vain uhoavasti siivet puolikoholla uivat. Välillä pienempiin vesilintuihin purkivat karkotustarvettaan. Laulujoutsenet puolestaan aika ajoin kailottivat äänekkäästi omaa vahvuuttaan. Tähän kyhmyjoutsen ei voi vastata samalla tapaa, se kun on äänetön laji (mikä englanninkielisessä nimessä huomioitu: Mute Swan).

Janne Haapa-aho:

Satuin viime viikolla erittäin sopivaan aikaan lintualtaan pohjoispuolelle. Muutaman viiksitimalin porukka oli tullut hiekkatien läheisille korsille syömään. Timalit laskeutuivat välillä korsien suojaan, mutta nousivat aina uudelleen ylös. Onnekseni liikehdintä oli kuvaajaa ja katselijaa kohti. Metsikön laidalla hippiäinen viritteli laulujaan. Kevät toi ruokinnalle myös pajusirkun.

Paul Stevens:

Kevät saapui maaliskuussa, vaikka talvi ei oikeastaan tullut. Ruokinnalla tiklit ja vihervarpuset olivat monesti paikalla, mutta harvoin tulivat syömään. Varovaisina lintuina ne pysyivät lähinnä puissa, jossa ääntelivät. Kuusitiainen on ollut vakiovieras koko talven ajan. Huhtikuun alussa hipiäinen etsi syötävää kuivaneen puron pohjalta ja karikkeesta. Se ei viipynyt kauan, joten oletan, ettei se löytänyt mitän syötävää. Aiemmin olin myös kuullut pajusirkun laulua, mutta en nähnyt lintua. Sunnuntaina, kun ruokinta alue oli hiljainen, pajusirkku tuli syömään auringonkukansiemeniä, joita muut linnut olivat pudottaneet maahan.
Eräänä maaliskuun aamuna kuulin erikoisen lintulaulun. Etsin laulajaa jonkin aika, kunnes huomasin isolepinkäisen korkealla koivussa polun varrella. Isolepinkäisellä on kaunis, korkea mutta aika kova ääni ja jäin kuuntelemaan sitä jonkin aika.
Yhtenä aurinkoisena aamuna iso rusakko juoksi ruokintametsikön läpi. Seurasin sen liikkeet metsikön ulkopuolella olevassa kaislikossa ja huomasin kaksi tai kolme muuta rusakkoa juoksentelemassa siellä. Yksi niistä tuli metsikköön, jossa se pysähtyi hetkeksi ensin varjoon sitten aurinkoon.
Jäät sulivat nopeasti lintualtaista sään lämmetessä ja auringon paistaessa. Telkät ilmestyivät ensin kuten melkein aina ja alkoivat heti viihdyttää katsojia. Nokikanat palasivat myös ja niiden turnajaiset alkoivat heti ja jatkuivat päivittäin. Jakson viimeisenä lauantain laskin vähintään 20 nokikana läntisessä altaissa ja Tiiran mukaan samana päivän oli havaittu 65 nokikanaa Suomenojalla. En muista koskaan nähneeni niin monta siellä.
Naurulokitkin myös palasivat, kun altaat olivat vielä osittain jäässä. Niiden kinastelut alkoivat heti ja tapahtumia riitti. Kuitenkin jakson viimeisenä viikonloppuna, kun sää viileni, naurulokkien määrä väheni merkittävästi ja altaat hiljenivät. Minne ne menivät en tiedä. Ehkä jotkut jatkoivat matkansa sisämaahan tai sitten oleskelivat Ämmässuon kaatopaikalla, jossa 250 oli havaittu lauantaina.

Timo Leppäharju:

Lintuallas suli yllättävästi yhtenä viikonloppuna, tosiaan yllätti, koska olin jo käynyt siellä pyörällä monena aikaisempana päivänä. Ensimmäiset linnut saapuivat heti, mutta sitten tuli kylmiä päiviä ja muutto tyrehtyi.

Kööpenhaminalainen versio sinisorsasta liikkui purossa. Nokikanojen reviirikiistat yleistyivät, kyhmyjoutsenpariskunnan vierellä uiskenteli laulujoutsen muutaman päivän aikana hyvin rauhallisesti, aika ihmeellistä. Luhtakana oli hieno piristys, se liikkui helposti kuvattavana puron toisella puolella monen kuvaajan iloksi.

Kevät tulee nyt vauhdilla ja toivottavasti myös kesä.

Tämän raportin koosti Mehmet Cadiroglu. Seuraava julkaistaan 14.4.2025