Lumikko – Kuva Mehmet Cadiroglu.
Marraskuun harmaus kääntyi aivan kuun lopun parin kolmen sentin lumikerrokseksi ja pienet pakkaset jäädyttivät altaan. Lumi toi myös ruokintapaikan tuntumassa asustavalle lumikolle suojavärin. Se oli ehtinyt muuttua valkoiseksi jo ennen lumen tuloa. Kuun lopun viimeiset vesilinnut olivat nuori kyhmyjoutsen ja telkkä, kunnes jääriite ajoi nekin pois.
Lumikon kohtaamisista Mehmet kertoo: ”Ensimmäisen kerran elämässäni pääsin näkemään lumikon livenä ja läheltä. Viimeisellä kerralla se pisti oikein shown pystyyn ja oleskeli pitkään lähistöllä etsien metsämyyriä ja -hiiriä, vaikka oltiin neljä kuvaajaa kuvaamassa sitä. Se ei oikein välittänyt meistä lainkaan vaan etsi saalista. Söpö otus tämä surusilmäinen lumikko on.”
Suomenojan Luonto ry pystytti talvilintujen ruokintapaikan täyteen iskuun 24.11. tutulla paikalla luoteisnurkan metsikössä. Muutaman viikon siellä oli jo ollut innokkaimpien harrastajien antimia, ja hyvä niin. Totutusti talitiaiset ja sinitiaiset ovat valtalajina. Pari kuusitiasta ja muutama mustarastas ovat jokapäiväisiä vieraita kuten käpytikka ja harakkakin. Eksoottisimpia talvilinnuiksi ovat ruokinnalla nähty peukaloinen ja punarinta, sillä niitä talvehtii vuosittain Suomessa vain jokunen sata, leutona vuotena ehkä tuhat. Punarinnan parin miljoonan pesivästä parista se on vain häviävän pieni osuus. Peukaloisia pesii Suomessa noin satatuhatta paria, eikä kummoinen ole talvehtijoiden osuus niistäkään. Isolepinkäinen päivystää säännöllisesti länsireunan puiden latvuksissa, kierteleviä tiklejä ja vihervarpusia näkee altaan ympäristössä. Varikset ja naakat ovat tuttuja näkyjä.
Finnoon rakentaminen on myllännyt altaan lounaisnurkkaa. Enää ei pääse vapaasti kulkemaan sen osan pieniin metsiköihin. Vaikka liito-oravapuut ovat pystyssä, vaikea kuvitella, että lähivuosina niissä pesisi liituri, sen verran meluisia vuosia on tiedossa. Liito-oravan yöretkien aikaan on yleensä rakennustöissä hiljaista, ja liituri voi vaikka vieraillakin, mutta tuskin jää asumaan, saatikka synnyttämään poikasia meluisimpaan ympäristöön. Sinänsä liito-orava pärjää ihmisasutusten läheisyydessä, jos saa olla rauhassa. Hyvänä esimerkkinä pannoituksen avulla seuratut Matinkylän kerrostaloalueenkin puissa kulkevat yksilöt.
Tämän havaintoraportin laati Esa Mälkönen. Seuraava ilmestyy 6.1.2020.
-
- Lumikko – Kuva Mehmet Cadiroglu
-
- Nuori kyhmyjoutsen – ehkä ensi kertaa jäällä – Kuva Mehmet Cadiroglu
-
- Nuori kyhmyjoutsen – Kuva Paul Stevens
-
- Talitiainen – Kuva Mehmet Cadiroglu
-
- Sinitiainen – Kuva Mehmet Cadiroglu
-
- Sinitiainen kaislikossa – Kuva Paul Stevens
-
- Harakka – Kuva Mehmet Cadiroglu
-
- Punarinta – Kuva Mehmet Cadiroglu
-
- Peukaloinen – Kuva Mehmet Cadiroglu
-
- Tikli – Kuva Mehmet Cadiroglu
-
- Nuori varpushaukka – Kuva Paul Stevens
-
- Orava – Kuva Paul Stevens
-
- Mestämyyrä – Kuva Paul Stevens
-
- Isolepinkäinen – Kuva Esa Mälkönen
-
- Aamusumua – Kuva Tommi Heinonen
-
- Lintujen ruokinnan pystytys – Kuva Tommi Heinonen
-
- Pihlajanmarjat – Kuva Jukka Ranta
-
- Järviruoko – Kuva Jukka Ranta
-
- Jääpisara – Kuva Esa Mälkönen
-
- Lintuallas – Kuva Mehmet Cadiroglu
-
- Lumimaisema – Kuva Paul Stevens
-
- Aamuinen allas – Kuva Jukka Ranta
-
- Kohti Pirisaarta – Kuva Jukka Ranta
-
- Nuottalahti ja Pirisaari – Kuva Jukka Ranta
-
- Laituri 29 ja aamu – Kuva Jukka Ranta
-
- Aamuinen Nuottalahti – Kuva Jukka Ranta
-
- Lumihuppu – Kuva Paul Stevens
-
- Luminen ruoho – Kuva Paul Stevens
-
- Syksyinen maitohorsma – Kuva Jukka Ranta
-
- Pienpetopyydys – Kuva Esa Mälkönen
