Meriveden pinta on ollut jo kolmisen viikkoa normaalia alempana ja vesi vetäytyi tulvaniityltä jo reilusti ennen lumen tuloa. Niinpä lähdin (JR) kävelemään kävelytien sillalta kohti ratsastuskoulun talleja. Niityllä oli lunta keskinmäärin pikkaisen yli nilkan eli runsaat 20 cm. Välillä oli syvänteitä, jossa lumi ulottui polviin saakka. Kaikki meni hyvin kunnes vajosin miltei haaroja myöden. Kun sain kammettua itseni ylös huomasin, että jalan tekemän kuopan pohjalla oli vettä ja talvisaapikkaat (perheeni ristinyt ne spurgukengiksi) märät. Eivät kuitenkaan hörpänneet. Pitävät hyvin kosteutta ja, kun pinta vielä jäätyi nopeasti 15 asteen pakkasessa, jalat pysyivät onneksi kuivina.
Mielenkiintoinen juttu. Niitty on säilynyt tosi märkänä, vaikka tulvavesi on poissa. Ja nyt sitten lumi on peittänyt märkyyden hyvin.
Edellisestä voikin päätellä, että viikko oli sangen talvinen. Alkuviikosta pakkasta oli 10-20 asteen välillä ja loppuviikkoa kohden sitten lauhtui ja satoi lisää lunta. Mutta suojan puolelle ei kuitenkaan menty. Siemensyöjiä ei näkynyt ja viikko oli hyvin hiljainen.
-
- Marjanpakastusta – Kuva: Jukka Ranta
-
- Pakastemarjoja – Kuva: Jukka Ranta
-
- Pakastemarjoja – Kuva: Jukka Ranta
-
- Talventörröttäjät – Kuva: Jukka Ranta
-
- Talventörröttäjät – Kuva: Jukka Ranta
-
- Talventörröttäjät – Kuva: Tommi Heinonen
-
- Talven tultua – Kuva: Tommi Heinonen
-
- Talven tultua – Kuva: Tommi Heinonen
-
- Nokkoskukkulan talvea – Jukka Ranta
-
- Tulvaniityllä – Jukka Ranta
-
- Pakkasen purema – Jukka Ranta
-
- Karvahorsma lumen tultua – Jukka Ranta
