Toukkien viikko ... ja Espoo-päivä - Viikko 35/14

[fusion_builder_container hundred_percent=”yes” overflow=”visible”][fusion_builder_row][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]

Espoo-päivänä avautunut näyttely on altaita kiertävän polun varrella – Kuva: Tuomas Heinonen

Espoo-päivää vietettiin kuluneen viikon lauantaina. Suomenojan Luonnolla oli oma tapahtumansa Suomenojan altaalla: valokuvanäyttelyn avajaiset, tunnistusuunnistus lapsille, demoja ja muuta. Niinkuin otsikkokuvasta näkyy näyttely on altaita kiertävän polun varrella. Palaamme Espoo-päivään erillisella artikkelilla tulevan viikon alkupäivinä.
Viikko kokonaisuutena oli toukkaviikko. Helmut havaitsi jo alkuviikosta lukuisia toukkia. Ja Espoo-päivän yhteydessä löydettiin – Helmutin vihjeiden innostamana – nokkoskukkulan ympäristössä lukuisia toukkalajeja. Suojaväri on uskomattoman hyvä – vaatii harjanntumista, että toukkia erottaa esimerkiksi pujon varsilta.
Milenkiintoisin näistä on eittämättä malikaapuyökkönen ja sen toukka. Lainataan tässä Helmutin kertomaa taustainformaatioita:
”Suomenkielinen nimi viittaa toukan ravintokasviin: malihan on sama kuin koiruoho (Artemisia absinthium). Samaan viittaa myös perhosen latinankielinen lajinimi ”absinthii”. Tämä taas tuo mieleen alkoholijuoma absintin, joka aikoinaan maustettiin koiruoholla ja joka oli aika tuhtia kamaa.. Puhtaassa muodossa uutettuna koiruoho on hyvin karvasta, esimerkiksi ruotsalaisessa valmisteessa ”Bäska droppar”. Mutta sekoituksissa se on siedettävä. Koiruohon saksankielinen nimi on Wermut, eli suomeksi vermutti.
Mutta malikaapuyökkösen toukka ei syö vain malia, vaan usein sille kelpaa myös tuikitavallinen pujo. Ja toukan suojaväri sopiikin mainiosti pujoon.”
Koiruohon absintin ohella sisältämä tujon, on heräätänyt ristiriitaisia mielenpiteitä. Mm. absintin valmistuselle (ja tujonpitoisuudelle) on ollut ja on edelleen erilaisia rajoituksia.
Malikaapuyökkönen on tullut Suomeen noin 1990-luvun loppupuolella. Se alkoi yleistymään nopeasti 2000-luvulla ja on nyt Etelä-Suomessa suhteellisen yleinen. Kuitenkin se on edelleen lailla suojeltu ja omaa edelleen erikoissuojeltu statuksen. Vuoden 2010 uhanalaisluokituksessa se ei ole mukana korkeimmissa uhanalaisuusluokissa (äärimmäisen uhanalainen, erittäin uhanalainen, vaarantunut -CR,ER,VU).

Espoo-päivänä ilahdutti myös runsaslukuinen tikliparvi, joka oli tullut ruokailemaan nokkoskukkulalle.

[/fusion_builder_column][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]