Västäräkistä vähäsen… – Viikko 14/2022

Laulujoutsen ja töyhtöhyyppä – Kuva Esa Mälkönen

 

Viikko oli sateinen. Ja sadetta tuli kaikissa olomuodoissa: lumena, räntänä ja vetenä. Tiistaina koettiin pyrypäivä, ja myöhemmin viikolla sakeita lumikuuroja. Lämpö ja vesisade kuitenkin kiihdyttivät lumen sulamista ja lunta oli viikonloppuna (Tapiolan mittauspisteellä) 28 cm – eli lumipeite oheni viikon aikana 8 cm.

Lintuallas pysyi käytännössä jäässä, vain pieniä sulapaikkoja oli siellä täällä. Lumen ja jään sulamisesta tuli vettä jään päälle. Puroissa (Djubsundsbäcken- ja Finnoonpurossa) oli lumen sulamisen ja sateiden seurauksena runsaasti vettä. Puron suulle johtava polku oli paikoin veden peittämä.

Talvisista keleistä huolimatta altaan vakiolinnusto sai runsaasti täydennystä. Naurulokit olivat tulleet ensin altaalle tilanteeseen tutustumaan, mutta alkoivat varata sitten pesäpaikkoja. Nokikanoja tuli etelätuulten mukana yöllä (nehän ovat huonoja lentäjiä ja siksi yömuuttajia), ja myös yksi liejukana saapui. Lisäksi altaalla voi nyt nähdä punasotkia, tukkasotkia, telkkiä, lapasorsia sekä kyhmy- ja laulujoutsenia.

Ensimmäiset västäräkit ilmaantuivat altaalle, kyllä se kesä lähenee…

Ruokinnalla on muun muassa pajusirkkuja.

 

Paul Stevens kertoi omista havainnoista seuraavasti:

Suomenojan luonto ry:n ensimmäisen kevätseurannan viikon sää oli kylmä ja vaihteleva. Lunta satoi melkein joka päivä, mutta suli myös nopeasti pois. Välillä aurinko pilkahti esille. Alkuviikolla lintualtaat olivat jään peitossa. Loppuviikossa jäät rupesivat lähtemään ja etelätornin eteen syntynyt sula kasvoi nopeasti.

Naurulokit saapuivat altaaseen ja rupesivat heti kinastelemaan. Kävin parina aamuna ennen työpäivän alkamista katsomassa, mitä altaalla tapahtuu. Naurulokkien määrä kasvoi kasvamistaan, mutta suurin osan jäi Nuottalahden puron sulan ympärille. Lauantaina oli jo paljon naurulokkeja altaalla. Silloin saapui muutama sakea lumikuuro, mutta naurulokit jatkoivat sitkeästi omia touhujaan.

Nuottalahden sulassa oli monta eri lintulajia. Kanadanhanhipari viipyili siellä monta päivää, ja myös selkälokkeja näkyi. Lauantaina oli Tiiran mukaan 15 selkälokkia sulassa. Selkälokin erottaa parhaiten merilokista sen keltaisista jaloista. On aina mukava nähdä tätä erittäin uhanalaista lokkia.

Kaunis kalalokki on sen sijaan Suomen yleisin lokki, mutta sitä ei usein näe lintualtaissa tai niiden lähistöllä. Lauantaina yksi uiskenteli purossa.

Laulujoutsenet ovat levänneet ja syöneet Nuottalahden sulassa täällä viikolla. Yhtenä iltana oli peräti kuusi paikalla.

Lintujen monimuotoisuus lisääntyi viikossa ja lauantaina. Kyhmyjoutsenpari, telkät, nokikanat, muutamia punasotkakoiraita ja lapasorsapari oli asettunut altaaseen. Kevät etenee, vaikka lunta on satanut lähes joka päivä.

Ruokinnalla oli vilkasta menoa. Monet linnut söivät siellä siemeniä ja lauloivat. Mustarastaat, pajusirkut ja viherpeipot kävivät popsimassa auringonkukansiemeniä. Ne kelpasivat myös metsämyyrälle. Myyrä oli rohkea ja melkein juoksi jalkojeni välistä, kun kuvasin viherpeippoa. Siirsin kamerani sopivaan paikkaan ja odotin hiljaa. En tarvinnut odottaa kauan, kun pikku karvanaama ilmestyi pienestä kolosta. Ennen aterioimista se tarkisti, että tilanne oli turvallinen. Se täytti poskensa ja vipelsi takaisin koloonsa.

 

Lopuksi Jukka Rannan havaintoja kasvien maailmasta:

”Vuosi sitten olin varma, että etelänruttojuuret olisivat hävinneet rakennustöiden seurauksena. Viime syksynä niiden jäljellä olleilla kasvupaikalla tehtiin kaukolämpötöitä. Ruttojuurten lehdet niitettiin kaksi kertaa ja niiden kasvupaikka kaivettiin täysin auki. Maata vietiin paljon pois ja uutta tuotiin tilalle.

Olin siis täysin varma, että eteläruttojuuret olisivat hävinneet. Vaan eipä. Niitä on aika paljon tullut esiin ja osa on jo kukassa. Sitkeitä ovat! Etelänruttojuurihan on haitallinen vieraslaji, ja Suomenojan tapahtumien seurauksena ymmärtää hyvin, että sen hävittäminen on vaikeata. Ei ihme, että monet tuskailevat sen kanssa.”

 

Viikkoraportin kokosi Helmut Diekmann