Tammikuu oli varsin erikoinen kuukausi. Se alkoi selkeillä pakkasilla, mutta sitten lämpötila sahasi pitkään nollan kahta puolta. Kävelytiet olivat vaarallisen jäisiä ja ruokintapaikalle oli vaikea mennä. Tätä jatkui, kunnes Valtteri-myrsky toi kuun lopussa runsaasti lunta. Maisema muuttui talviseksi ja kasvit sekä puut saivat lumihatut. Lumipäivät kuorruttivat maiseman satumaisen kauniiksi.
Ruokintapaikalla linnut kiittivät saatavilla olleesta ruuasta. Paikalla oli tiaisia (sini-, tali- ja kuusitiaisia), mustarastaita, käpytikka, järripeippo, peippo ja punatulkkuja.
Räkättirastaiden parvi liikkui ruokinta-alueella parisen viikkoa havaintojakson alkupuolella. Ennen kuin lumi oli peittänyt maan kokonaan, ne söivät pihlajanmarjoja joko puista tai suoraan maasta.
Talitiaisilla ja kuusitiaisilla on tapana tutkia tarkkaan, minkä siemen ottavat, ja ne heittelevät hylätyt siemenet maahan. Mustarastaiden siivousryhmät olivat paikalla ja keräsivät siemeniä maasta. Toisinaan mustarastaat kävivät myös ruokintamökillä. Silloin ne olivat yhtä ronkeleita kuin tiaiset.
Muutaman vuoden talvehtinutta punarintaa sen sijaan ei ole näkynyt tänä talvena.
Ketut kävivät tarkistamassa reviiriään ja merkitsivät sitä uroskoiran lailla. Ketuthan ovat koiraeläimiä, mutta niillä on kissan silmät.
Paul Stevens on tehnyt tarkkoja havaintoja vaihtuvasta jäätilanteesta:
Tammikuussa meren vedenkorkeus nousi ja laski monta kertaa, mikä vaikutti meren jääkanteen. 7. tammikuuta huomasin, että jään pinta laiturin 29:n vieressä oli kohonnut. Tulvaniityn lumikerros oli sulanut ja jää oli tullut sen tilalle. Virallisen mittauksen mukaan vedenkorkeus oli 80 cm keskiarvon yläpuolella. 10. tammikuuta meren pinta oli laskenut 29 senttimetriin keskiarvon yläpuolelle. Jään pinta seurasi laskevan meriveden tasoa ja merijää oli vajonnut laiturin 29:n poukamassa. Silloin sää oli pysynyt pakkasen puolella. 13. tammikuuta lämpötila nousi 6 asteeseen ja vettä tuli jään läpi pinnalle. Meren vedenkorkeus oli silloin 52 cm. Viisi päivää myöhemmin meri oli taas nousut. Tämä kertaa se oli 75 cm ja lämpötila oli noussut yhteen plussa-asteeseen. Laiturin 29 poukamassa jään pinta nousi laiturin tasolle. Tammikuun loppupuolella vedenkorkeus ei enää noussut rajusti, lunta satoi ja laiturin 29 poukama pysyi valkoisena. Jos menet jäälle, kannattaa aina tarkistaa vedenkorkeus Ilmatieteenlaitoksen nettisivuilta, vaikka olisikin pakkaspäivä.
Viikkoraportin kokosi Helmut Diekmann