[fusion_builder_container hundred_percent=”yes” overflow=”visible”][fusion_builder_row][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]
Kärppä ilmaantui loppiaisena ruokintapaikalle ja viikonloppuna oli varmaan kuvatuin kohde Suomenojalla. Timo Leppäharju kirjoittaa:
”…Vasta 14:00 (kahden tunnin odottelun jälkeen – toim.huom.) kärppä tuli paikalla ja kuvasimme 3:n muun kuvaajan kanssa tätä vikkelää vekkulia. Kylläpä se löysi erikoisia reittejä paikasta toiseen, välillä oli 10 metrin päässä ja sitten taas jaloissa, harmi että valo loppui ja oli mentävä kotiin lämmittelemään… ”
Talvinen viikko. Lämpötila laski parhaimmillaan liki -30 asteeseen. Pakkaslunta sateli miltei joka päivä, muutamana päivänä jopa runsaanlaisisti, ja maisema sai pehemeän, valkoisen kuorutuksen. Voimalaitos kävi täysillä ja puhdistamo höyrysi. Savut näkyivät kauaksi. Muutamina päivinä oli komeita haloja ja auringon nousut ja -laskut olivat poikkeuksellisen keltapunaisia. Olisiko ilmassa olevat jääkiteet vaikuttaneet tähän? Lumen tultua ilmestyivät ensimmäiset hiihtäjät allasta kiertävälle polulle. Nuottalahden jäällä risteilee polkuja.
Fasaanit ovat löytäneet ruokintapaikan. Pähkinänakkeli ja puukiipijä ovat edelleen paikalla. Oravat ovat kaikonneet – lieneekö kärppä pelottanut.
[/fusion_builder_column][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]