Vuosikatsaus 2013

Jokainen laadukas uutissivusto ja lehti on tehnyt vuosikatsauksen ja kuvakoosteen kuluneesta vuodesta. Haluamme liittyä joukkoon ja teimme kattavan yhteenvedon kuluneesta vuodesta.

Paljon tapahtui:

-avoin valokuvakilpailu

-Espoo-päivän multimediaesitykset

-Perhosbaaritalkoot

-Linnunpönttötalkoot

-ja paljon muuta

Mitä sitten tapahtui itse Suomenojalla? Lyhyesti vastattuna kyseessä oli ensimmäinen näkyvä muutoksen vuosi. Päällimmäisenä on tietysti Suomenlahdentiehen ja sen jatkeeseen liittyvät hakkuut rakentaminen.

[fusion_builder_container hundred_percent=”yes” overflow=”visible”][fusion_builder_row][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]

YVA-kokouksissa keskustelu oli vilkasta – Kuva: Jukka Ranta

[/fusion_builder_column][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]

Suomenlahdentien rakentaminen alkoi Tiistilässä – Kuva Jukka Ranta

Toinen iso muutosasia oli sataman ja merentäytön YVA, jonka loppuseminaari menee alkavan vuoden puolelle.

Seuraavassa lyhyesti viikottaisista havainnoista.

Vuoden ensimmäinen viikko oli sateinen, sumuinen ja harmaa … Finnoonpuro kuoriutui jääpeitteestään ja puron suulle keräytyi sinisorsia nauttimaan avoimesta vedestä. Toisen viiiikon alussa sekä Finnoonpuro että Djupsundbäcken virtasivat avoimina. Jääpeite palasi pakkasen kiristymisen myötä loppuviikolla.

Kolmannen viikon loppua kohden lämpötila painui 25 pakkasasteen tienoille ja osin kylmemmäksikin. Taivas oli pilvetön ja savujen kiemurtelu oli useana päivänä eniten huomioita herättävä näky. Viikolla neljä pajusirkkuja ja urpiaisia näkyi puron suiston ruovikossa. Muutamana aamuna pakkanen ja ilman kosteus saivat puut ja pensaat kauniiseen kuuraan.

Viikolla viisi suojasää ja sade sai kuitenkin sen aikaiseksi, että purojen jään päälle tuli vesikerros. Pikkutikka hakkasi – ei puuta , vaan pujon ja takiasten varsia. Kävi systemaattisesti läpi talven törrötäjiä ja aina, kun vaihtoi vartta kuului merkki ”kiik”. Viikolla 6 talven tuntu palasi. Samaten elämää alkoi näkymään: vihervarpusia, tiaisia, pajusirkkuja, mustarastaita ja saalistava kanahaukka.

Viikolla 7 oli suojaa. Jääpuikot katoavat maisemasta, kun ne yksi kerrallaan putoavat töhrittyjen pumppukoppien räystäistä maahan. Alkuviikosta oli vielä yksi jäljellä, torstaina ei enää yhtään. Lumi on sulanut hitaasti, mutta tasaisesti alueella lämpötilan ollessa nollassa tai jopa vähän plussalla. Kaukolämpöputkilinja on jo sula koko matkalta, Sitä luuli jo talven taittuneen – vaan ei. Viikon 8 lopulla komeita pakkaspäivä ja hienoja talvisia auringonlaskuja.

Täydenkuun viikko 9 oli talvinen – ei se kevät tullutkaan. Lunta edelleen yli 70cm. Vihervarpusia ja keltasirkkuja oli runsaasti. Talven ote piti seuraavallakin viikolla. Meren jäällä oli hieno hankikanto. Satama edustalla tehtiin pohjatutkimuksia. Maaliskuun loppupuolella herätti ihmitystä nokkukukkalan takaisten ”solien” jyräys tasaiseksi. Arvoitus ratkesi pääsisäisen alla kun altaan kaakkoiskulmaa ruopattiin poistoputken avaamiseksi ja liete läjitettiin tasattuihin soliin. Sää jatkui talvisena maaliskuun loppuun ja altaan jäällä uskalsi kävellä.

Siiryttäessä huhtikuulle sää lupaili kevättä Ja ensimmäiset merkitkin tulivat esiin. ”Isokin mies nöyrtyi polvilleen pienten keltaisten kevään tuojien edessä. Leskenlehdet löytyivät 4.4.2013”, kirjoitti Tommi. Mutta sitten Tommi jatkoi: ”Sunnuntai-iltana synkkyys iski leskenlehtikuvaajaan. Taivaalta alkoi tulemaan märkää lunta ja samalla piti kiirehtiä katsomaan edellisen torstain kuvauskohteita”. Talvi tuli takaisin. Määperätutkimuksia tehtiin myös altaiden jään läpi. Hesari teki jutun Suomenojasta Mesta-sivuilleen.

Huhtikuun toisella viikolla yöpakkaset väistyivät, päivälämpötila nousi muutaman asteen, tuuli kääntyi etelään-lounaaseen … ja se oli tarvittava muutos. Telkkä ilmaantui viikon puolivälissä Finnoonpuron sulaan, nokikanat odottelivat meren sulassa ja muutama uskalsi kokeilemaan altaiden jäätä. Torstaiaamuna kuului sitten kauan kaivattu meteli: naurulokit olivat palanneet. Ja niin oli kevät julistettu alkaneeksi.

Sen jälkeen kevät etenekin ripeästi ja jää hävisi altailta nopeasti. Tavallisesti runsaan kuukauden jaksolla tapahtuva lintujen muutto kesti parisen viikkoa. Kasvit nousivat esiin kilvan.

Sammakkojen marssi talvehtemisisjoilta kutupaikoille alkoi – hyvin runsaana huhtikuun viimeisellä viikolla. Tämä oli merkittävää, koska kahtena edellisenä keväänä sammakkohavainnot olivat hyvin vähäisiä, oikeastaan olemattomia. Myös talvehtineet perhoset ilmaantuivat. Kohokohta oli viime kesän vaelluskannasta talvehtimaan jääneet isonokkoperhoset, ensimmäisiä kertoja Suomessa – Helmut havaitsi niitä peräti kolme.

Toukokuun alussa pääkaupunkiseutu oli Suomen lämpimin paikka ja lintualtailla oli täysi meno päällä. Metsiköissä työntyivät sinivuokot esiin. Hyvinkään Taidekoulu ja Soukan Martat olivat opastettavina Suomenojalla. Puut saivat lehdet hetkessä. Rentukka, puna-ailakki ja luhtalitukka värittivät tulavaniittyä. Tuntui siltä, että hypättiin suoraan talvesta kesään. Kettukin esitteli saalistaan Esalle. Toukokuussa Suomenojan Luonto piti perhosbaaritalkoot läjityspaikalla. Vähäsateinen kesä ja kastelun kannalta hankala paikka johtivat siihen, että tulosta ei tullut.

Kesäkuu alkoi helteillä. Tytökorentoja lenteli runsaasti. Poikueet yleistyivät altailla. Pikkutylli ilmaantui Djupsundbäckenin varrelle – ja lopulta pysyi koko kesän. Kesäkuussa ihmeteltiin, mitä yhdelle karkulaiselle, tomaatille on tapahtunut.Tomaattipellon paikalla oli pujometsä. Koko ”pellon” alalta pujoa, jonka alle tomaatit ja karviaiskoisot (ananaskirsikat) tukehtuvat. Myöhemmin paikka lanatiin – mutta tomaatti on sitkeä ja se työntyi esiin ja teki satoakin.

Heinäkuu jatkoi kesää ja lämpöä. Perhoskannat monipuolistuivat ja elokorennot ilmaantuivat. Puhuituin aihe oli kuitenkin Hannuspellon metsän kaato. Tämä tapahtui ”yllättäen”, kun kaupunki inormoi tai käytännössä jätti informoimatta tulevasta. Syntyi vilkas keskustelu. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen näkyvä merkki Suomenlahdentiestä.

Elokuun alussa täyttömaalla lenteli runsaati ohdakeperhosia. Suomenojan Luonto pelasti altaasta varastetun mopon, jonka omistajan poliisi myöhemmin löysi. Elokuun toisella viikolla helle purkautui komeaan ukonilmaan. Viitasammakkoja löytyi tulvaniityltä läheltä Suomenlahdentien linjausta. Espoo-päivänä Suomenojan Luonnolla oli kaksi multimediaeistystä sekä Pertti Seiskarin ”Oli kerran”- dokumentin esitys Karhusaaressa.

Lämpöiset yöt, viileät yöt ja tuuleton ilma antoivat komeita kasteaamuja. Syyskuussa läjityspaikka metelöi ja pölysi. Huolta aiheutti altaan kaakooiskulmaan tullut rasvakerros veden pinnalle. Espoon Rantamaraton ohitti Suomenojan. Ja satamassa alkoivat syystoimet.

Lokakuu toi normaalia komeamman ruskan. Tuuleton sää edesauttoi lehtien pysymistä puussa ja kuvajaisia altaan pinnalla. Satamassa laskettiin siianpoikasia mereen siikakannan elvyttämiseksi. Muutama pakkayö teki kauniin kuuran niityille ja sai altaat jäähän.

Merenpinta oli marraskuulle saakka ollut normaalia matalammalla. Ensimmäinen kunnon syysmyrky nosto merenpinnan liki metrin normaalia korkeammalle. Sen seurauksena Finoonpuro virtasi ylöspäin ja vesi ulottui talleille saakka. Urpiaiparvet ja tundraurpiaiset ilmaantuivat pietaryrttiniityille ja pysyivät joulukuun puolelle saakka. Pakkanen jään lintualtaille ja myös merelle. Tilapäisesti.

Marraskuussa se sitten alkoi. Suomenlahdentien rakentaminen. Metsää kaatui Tiistilästä ja Kaitaalta. Varikon edessä alkoi paaloitus.

Joulukuussa rakentaminen jatkui. Seija-myrsky käytti hyväkseen Tiistilään parturoitua tuulitunnelia ja puhalsi nurin kymmenia runkoja Tiistilän jäljelle jääneestä metsästä. Fortum järjesti valojuhlan rantaraitin uuden, energiaasäästävän valaisin kunniaksi. Joulukuu päättyi normaalia lämpimpään säähän ja täysin lumettomana. Ei edes ensilunta ole näkynyt. Vuoden viimeisen viikon erikoisuus oli tuhannen sotkan parvi, joka viihtyi sataman edustalla ja puron suistossa.

Ja Uuden Vuoden kunniaksi julkaistaan uusi ulkoasu!

Hyvää ja Onnellista Uutta Vuotta