Yöpakkasia ja kuuraa – Viikko 42/17

[fusion_builder_container hundred_percent=”yes” overflow=”visible”][fusion_builder_row][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]

Pakkasaamut ja kuurat olivat vihje siitä, että talvi on lähestymässä. Pakkasöistä huolimatta virmajuuri (valeriana) kukkii altaan ja kävelytien välissä. Myös apila tuntuu kukkivan myöhäiseen syksyyn. Ruderaatilla on vielä lukuisia kukkivia apiloita. Sade koristeli lupiinin, joka näyttää vielä tekevän tuoreita lehtiä pakkasesta huolimatta.

Ruokintapaikalta löysin (JR) erikoisen sieneltä vaikuttavan “levyn”. Vaikutti myös näkkileivältä tai kuorruutellulta styroksin palalta. Se oli kuitenkin maassa kiinni ja sillä jalantapainen kuten sienillä. Pinnalla oli kuin itiöpesäkkeiltä näyttäviä torvia tai kuin pieniä marjoja. En tunnistanut, mutta sain apua asiantuntijoilta. Kyseessä lienee limakkko eli limasieni nimeltään liilaputkinen (Badhamia lilacina). Nimestään huolimatta kyse ei ole sienestä vaan yksitumaisesta otuksesta, joka luokitellaan ameebaksi. Se pystyy liikkumaan. Kuvassa on jo vanha otus. Kuvasin sen kaatuneen puun vieressä. Paikalla oli kolme yksilöä. Onnettomasti käänsin yhden katsoakseni sitä alapuolelta. Onnettomaksi siksi, että Suomesta on aiemmin vain neljä havaintoa, joista kaksi Espoosta (linkki alempana). Lajitietokeskus sanoo (laji.fi), että on ”oletettavasti Suomessa”, linkki Lajitietokeskuksen sivuille. Täytyypä yrittää kirjata havainto.

Tämä on toinen havainto limakosta Suomenojalla. Toukokuussa 2012 löytyi silkkityynynen (juttua havaintovihossa, kaksi juttua toukokuussa 2012, tässä ja jälkimmäinen tässä), jonka määrittelyssä jouduin kontaktoimaan HY:n proffaan ja Joensuun Yliopiston tohtoritutkijaan.

Gallerian kuvissa sieniä ruokintapaikalta ja sammalkonttaajan otoksia vakiopaikalta eli betonisen kaukolämpöputken sammalpeitteeltä.

Lähestyvä talvi näyy myös satamassa, talvitelakointialue täyttyy veneistä. Telkkiä ja sotkia kerääntyy Nuottalahdelle.

Lauantaina oli Finlandia talolla Vuoden luontokuva 2017 -tapahtuma. Suomenojan Luonto osallistui tapahtumaan Lintuparatiisi-näyttelyllään, joka sai jälleen osakseen suurta mielenkiintoa ja varmaankin Suomenoja uusia kävijöitä viimeistään ensi keväänä. Moni nimittäin kyseli ohjeita, miten Suomenojalle pääsee. Kirja oli myös myynnissä Luontokuvan kaupassa.

[/fusion_builder_column][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]

[/fusion_builder_column][/fusion_builder_row][/fusion_builder_container]